Kissamies ei anna tuumaakaan periksi.
Teemu Mäki törmää Kiasmassa keski-ikäiseen naisihailijaan.Tanssijan ryhti, keinuva askel. Taivaansininen afrikkalainen paita, mustat Combat-housut.
Taiteilija Teemu Mäki liukuu Cafe Kiasmaan pehmeästi kuin valkoinen neekeri.
Ihan hirveän leveät hartiat! Saanko kokeilla. Treenaatko vielä Helsingin atleettiklubilla?
"Joo. Se on yhä Kaapelitehtaalla. Samat villakoirat nurkissa."
Ja tiedätkö mitä. Olet ihan kissan näköinen. Onko kukaan huomannut?
"Ei, onneksi. Tämä on päivän järkyttävin uutinen…"
Kirjoitin talven aikana eläinrunoja, siksi kaivan ihmisistä esiin eläinhahmoja. Kissaeläin!
"Okei, sovitaan niin! Vitalistikissa. Vitalismi tarkoittaa eloisuuden tavoittelua."
Olet lähdössä näinä päivinä Espanjaan?
"Joo. Parin viikon kiertueelle Espanjaan Pauliina Hulkon Amoralia näytelmän kanssa, ainakin Vigon ja Santiago de Compostelan teatterifestivaaleille. Pauliina on kirjoittanut esityksen moraalista ja rakkaudesta, mutta mukana on aika paljon tuhat vuotta vanhoja sufilaisia rakkausrunoja, muun muassa Mawlana Rumia."
Kuunteletko yhä jazzia?
"Joo. Tämän talven kova sana oli Miles Davisin Complete Jack Johnson Sessions. Vietin talven Afrikassa, boksi oli mukana. Toisena pääjuttuna oli hirveä läjä Fela Kutin levyjä sekä 50-luvun lopulta Afrikkayhteyttä ylläpitänyttä jazzpianisti Randy Westonia."
Sillä aikaa Suomessa juteltiin eräästä teoksesta nimeltään My Way, A work in Progress, jonka esiversiota kutsuit Sex and Deathiksi. Kyse on tästä kissantappovideosta, biisistä jota kukaan ei ole nähnyt. Onko taiteesta keskustelemisessa mitään mieltä?
"Ajattelin pitkään ettei kissakeskustelussa ole odotettavissa mitään hedelmällistä. Joitakin vuosia sitten hyväksyin, että taiteen kyky kiinnittää huomiota joihinkin aiheisiin ja toimia keskustelun sytykkeenä on sekin tärkeä funktio. Tässä jutussa on olemassa vaikeatajuinen taideteos ja kissantappovideomyytin aikaansaama pitkän keskustelun jatkumo. Se on paljon laajempi asia kuin se teos, jota en ole juurikaan päässyt näyttämään. Ulkomailla sitä on kyllä esitetty. Keskustelu ei ole pohtinut mitä teos voisi olla, vaan pysynyt moraaliabstraktion tasolla."
Tuntuu siltä että sekä taidemaailma että politiikka noudattavat mainosetiikan arvoja. Rinnalla kulkee iltapäivälehdistön moraali, se taipuu aina siihen suuntaan joka parhaiten synnyttää draamaa. Kissan kuolema on mediaseksikästä draamaa. Mitä muuta on ilmassa?
"Suuri into päästä nauttimaan oikeutetusta vihasta. Kyse on tietysti eläinten oikeusproblematiikasta, mutta ennen kaikkea maailmankuvallisesta perusprobleemasta. Meillä on suuri erimielisyys siitä, millaisia ihmisiä me ollaan kansana. Toisaalta me ollaan sitä mieltä, että me ollaan sivistynyt ja melko väkivallaton kulttuuri. Että maailmassa tapetaan ja orjuutetaan ihmisiä kaukana täältä, eikä se ole meidän syy – mehän yritetään omien touhujemme lomassa auttaa niitä nälkäisiä neekereitä ja orjatyöhön pakotettuja filippiinoja. Vastakkainen näkövinkkeli, globaali sosialismi, mitä mä edustan, ajattelee päinvastoin, että meidän hyvinvointimme perustuu maailman enemmistön orjuuttamiselle ja riistolle. Perusasemamme on samantyyppinen kuin natsiajan saksalaisilla. Harva osallistuu juutalaisten tappamiseen, mutta siitä hyötyvät passiivisesti lähestulkoon kaikki. Elämäntapamme tappaa vuosittain suuremman määrän ihmisiä kuin natsien terrori. Maailmassa käytetään vuodessa niin paljon rahaa lemmikkieläinten ruokaan, että sillä saataisiin puhdasta vettä kaikille maailman ihmisille."
Oletko itse käynyt Afrikassa? Puserosta päätellen olet.
"Tämä on Ghanasta. Vietin talven Afrikan kainalossa. Beninissä, Togossa, Ghanassa, Nigeriassa. Benignin ja Togon seutu on Afrikan hyväosaista seutua. Beninissä on lokoisaa, Nigeriassa vähemmän. Siellä päin Afrikkaa ihmiset ovat paljon onnellisempia kuin venäläiset. Siellä päin ei tiedetä juuri mitään eurooppalaisesta elämänmuodosta. Multakin kysyttiin ihan tosissaan sellaisia kysymyksiä kuin: Onko Suomessa kauppoja. Siellä ruokaa ostetaan ja myydään enimmäkseen tienvarsikojuista."
Nimität itseäsi taiteilijaksi, eettiseksi relativistiksi, vitalistiksi, kommunistiksi. Millaisia ratkaisuja olet itse tehnyt kulutuksen suhteen?
"Suhteeni kuluttamiseen on epäluuloinen. Ymmärrän että kuluttaminen tuottaa, muun muassa mielihyvää, mutta se ei tarkoita että kuluttaminen olisi hyväksi. Kuluttaminen on ostamista. Nautinnon kliimaksi on ostohetkellä, omistajaksi tulemisen tunnussa."
Kävin kymmenen vuotta sitten kämpässäsi. Se oli askeettinen paikka, pääosissa taulut ja musiikki.
"En osta mitään huvikseni. Mielestäni ekologiset valinnat ovat eräs luksuskuluttamisen laji. Miksi meillä on epäreilun kaupan banaaneja ylipäätään tarjolla? Meidän malli ei toimi."
Sulla on kuusivuotias pikkutyttö. Oletko pystynyt siirtämään hänelle kulutuskielteistä maailmankuvaa?
"En mä poliittista propagandaa saarnaa, mutta koska tyttäreni lempimusiikkia ovat Agit Propin levyt, täytyy myöntää että olen harrastanut vähän aivopesua. Tuon ikäiset lapset ovat aika tavalla kulutuskulttuurin syövereissä. Elämä lastentarhassa pyörii sen ympärillä minkälaiset Barbinuket kelläkin pitää olla."
Ahdistaako?
"Ahdistaa. Sitä vastaan on vaikea taistella, mutta sellaista voi harrastaa, että kun lapsi sanoo, että on tylsää, niin siihen on aina hyvä vastata, että oma vika. Se ei johdu siitä, että jotain hyödykkeitä puuttuisi. Kyllä ihmisellä itsellään on potentiaali tehdä elämästään nautinnollista. Siihen ei tarvita erityisiä luksuriöösejä apparaatteja."
Käpylehmät eivät ole klisee, lapsethan tekevät leikin vaikka ilmaan. Se on sitä luovuutta mitä aikuinen taiteilija metsästää analysoinnin ohella.
"Taiteilija ei välttämättä tarvitse analyyttista puolta, mutta kyllä siitä aina hyötyä on. Typerintä olisi asettaa järki ja tunne vastakkain."
(Partainen mies lähestyy Teemua: "Are you Teemu Maki? Keep up the good work. Don’t let the bastard get you down, okey?")
"Thank you."
Oikeistolaisen ihmisen näkövinkkelistä meidän elämäntavassa ei ole mitään vikaa. Mitä rehdimpi vapaakauppamaailma saadaan aikaiseksi, sitä nopeammin köyhätkin saavat kiskottua itsensä ojasta ylös. Tällaisesta moraalinarsistisesta näkövinkkelistä, siis että minä en ole ainakaan mikään murhaaja, on ihan poikkeuksellinen häväistys, että jumalauta tuolla joku tappaa kissan, ja se kestää monta sekuntia kauemmin kuin laki sallii! Jos näkövinkkeli on päinvastainen, suuri ahdistus kollektiivisesta itsepetoksesta, kissan tappaminen taideteosta varten on erityyppinen teko."
Miina Äkkijyrkkä soitti ennen haastattelua. Se on Brysselissä taistelemassa lehmien korvamerkkejä vastaan. Lähetti terveisiä: Kissat eivät häviä maailmasta millään, poikivat kolme kertaa vuodessa, keskimäärin kuusi pentua. Miinan mielestä kissojen pitäisi saada elää viettiensä vietävinä, tappaa ja lisääntyä eikä hiippailla roikkumahaisina kerrostalokämpissä.
"Niinhän se on."
(Kuusikymppinen nainen: "Oletko Taneli Mäki? Ai Teemu? Minusta se työ oli hyvä. Ihan tyhjästä kuule rupesivat höpöttämään. Olen Ateneumin ja kaiken maailman koulut käynyt. Tykkään että väkivallasta täytyy puhua.")
"Hauska kuulla."
("Tiedätkö että rakkautta on liian vähän?")
"Tiedän, sen mä tiedän. Täytyy ottaa sekin aiheeksi."
Asia tuntuu puhuttavan. Kiasman johto perusteli teoksesi siirtämistä Kuvataiteen Keskusarkistoon sanomalla: Jollain tavalla tämä keskustelu on saatava loppumaan. Pulina ei ollut sponsoreiden mieleen. IBM ja Nokia ottivat yhteyttä ja kertoivat kohun vaarantavan mahdollisen yhteistyön. On vaikea uskoa että sponsorimassi olisi taiteelle elintärkeätä?
"Ei se ole. Kiasma ei saa sponsorirahaa juuri lainkaan. IBM:ltä on saatu ehkä ilmaisia tietokoneita."
Jos tämä show olisi tapahtunut 50-luvulla huomio olisi kiinnitetty runkkaamiseen. Kissan hengellä ei olisi ollut mitään arvoa. Joissain asioissa edistytään.
"Arvokeskustelussa on se vika, etteivät siitä hyödy kymmenettuhannet nälkään tai malariaan kuolevat ja esille tulee harvoin se tosiasia, että länsimaiset öljy-yhtiöt rikastuvat kolmannen maailman kustannuksella. Näistä ei synny isompaa hässäkkää."
Afrikka ei ole kovin mediaseksikäs. Ruanda ei ollut, eikä Nigeria sen enempää.
"Seksikästä on se saako kissan tappaa taideteosta varten tai saako eduskunnassa käyttää minihametta, heh heh."
Kaikki missä haisee raadot tai sperma?
"Huvittavaa miten hätkähdyttävänä tai perverssinä runkkaamista pidetään, vaikka sen yhtenä tarkoituksena oli näyttää ja viitata siihen että pornoleffoissa kohtaukset päättyvät yleensä sperman ruiskuttamiseen naisen kasvoille."
Hmm. Esa Saarinen sanoi kerran, että sulla on mega. Pitääkö paikkansa?
"Ehkä se on nähnyt mun muita taideteoksia. Monessa on erektio. Tai sitten se on uneksunut."
Olisitko tehnyt saman, jossa sulla olisi piccolo?
"Hah. En ole ajatellut asiaa tuolta kantilta. Niin, se moneyshotin juuri oli se, että jos suurin osa maailmassa tehtävistä elokuvista on pornoelokuvia ja ne muodostavat elokuvateollisuuden liikevaihdosta pääosan, ja jos pornoelokuvista suurin osa niistä päättyy money-shottiin niin tästä voi ihan faktana sanoa, että maailman tavallisin ja suosituin näyttelijänsuoritus on sperman ruiskuttaminen naisten kasvoille. Se, että tällainen toiminta ei ole perverssiä, vaan normaalia kertoo jostain, eikö?"
Jep. Kimmojen ja kundien puntit eivät ole vieläkään tasan.
"Argumentointini ei ole kuitenkaan simppeliä pornonvastaisuutta. Mulla ei ole mitään pornoa tai edes prostituutiota vastaan."
Mikä sun suhde on pornoon?
"Porno on kiinnostavaa. On tärkeää huomata, että vaikka joillekin porno on ihmisten välisen seksin korvike, se ei ole suinkaan sitä aina. Porno ei ole häpeällistä vaan omanlaisensa seksin muoto. Ihmisen seksuaalisuus on erikoislaatuista. Lisääntymisvietillä on siinä aika vähän merkitystä. Seksuaalisuus on teatterinäyttämö, missä ihmiset kokeilevat ja testaavat mitä ne elämältä haluavat."
Moni varmaan miettii onko Mäki sadomasokisti?
"En, ja vaikka olisin, fakta ei muuttaisi taideteoksiani."
Onko joku haukkunut sua kissafetisistiksi?
"En ole kuullut. Monet ovat vakavissaan ja ystävällisesti väittäneet, että teoksissani on vegaanietiikka. Eläinoikeustohottamisen tärkeä kysymys löytyy eläinoikeusihmisten ajatuksesta: No joo, maailmassa on kärsimystä ja väkivaltaa, sitä vastaan kannattaa aloittaa taistelu kohtelemalla hellästi kaikista heikoimpia, esimerkiksi kissoja. Mitä paremmin me kohdellaan kissoja sitä paremmin me pitkällä tähtäimellä kohdellaan toinen toisiamme. Monet ajattelevat että näin se menee, vääjäämättä."
Voisiko aloittaa isommista nisäkkäistä ja siirtyä pikku hiljaa pienempiin?
"Ei ole mitään näyttöä siitä, että eläinten lempeä kohtelu leviäisi ihmisiin. Päinvastaisesta on paljon. Hitlerkin oli kasvissyöjä ja suuri eläinten sekä lasten ystävä. Onko eläinoikeusaktivismi reitti kohti riistottomampaa yhteiskuntaa vai silkkaa sijaistoimintaa? Etelänmatkoista luopuminen on vaikeampaa kuin pitää kovaa meteliä siitä, minkä kokoisessa kopissa kanaa saa pitää."
Tai onko eläintä käytetty seksuaalisesti hyväksi.
"Niin kuin sitä kuollutta kattia hävettäisi, että sen imago menee. Afrikassa näin miten toisenlainen voi ihmisten suhde luontokappaleisiin olla. Beninissä syödään yleisesti kissoja. Ne ovat voodookulttuurissa suosittuja uhrieläimiä. Voodoorituaaleissa valutetaan veri jumalankuvan päälle, mutta ei raatoa jätetä yöksi mätänemään vaan haetaan pois ja laitetaan pataan."
Onkohan kissanliha hyvää...
"Hirveän sitkeää. Se on jäntevä petoeläin, ellei se ole sylikissa."
Stadilaiset roikkumahakissat voisivat olla mehevämpiä. Nämä leikatut, haluttomat.
"Joilla ei ole kiimaa eikä kiirettä."
Mulla oli ideana hankkia kissa ja panna sut poseeraamaan sen kanssa. Mitä olisit vastannut?
"Kissa tänne vaan. Mistä tahansahan voi tehdä huumoria, ei se ole asian tyhjäksi tekemistä tai lekkeriksi lyömistä. Tässä keisissä alkaa olla komedian ainekset."
- Ikä: 36
- Pituus: 178 cm
- Paino: 81 kg
- Tuoksu: Chanelin Egoiste
- Palkka: 1200 euroa netto
- Siviilisääty: Eronnut
Facebook
MySpace
Delicious
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta