Taidetta ja maailmantuskaa

Minäkö pitäisi blogia? Huhhuh, on aikoihin eletty! En edes tiedä, mikä blogi on enkä vieläkään ymmärrä, miksi nettipäiväkirjoja on alettu kutsua sillä nimellä. En ymmärrä, miksi toisten pitäisi olla kiinnostuneita siitä, että punavuorelaisen teinin päivä meni pilalle, kun OC:n jakso jäi väliin tai millaisia elinikäisiä traumoja sateenvarjon jääminen kotiin sateisena päivänä aiheutti nelikymppiselle kunnallispoliitikolle Keuruulta.

Kun kaikki raportoivat pakkomielteenomaisesti tapahtumansa blogiin, onko se vain säälittävää julkisuudenhakuisuutta vai tapa jäsentää maailmaa ilman viinaa ja kavereita?

Miksi pitää blogia, kun kukaan sitä ei kuitenkaan lue? Realismia? Inhorealismia? Eikö bittiavaruus ole jo täynnä avaruusromua? Enhän ennen tätä ole koskaan edes lukenut yhtä ainutta blogia.

Uskon, että sikäli kun blogin pitäminen minulta luonnistuu, tulen keskittymään kahteen suosikkiaiheeseeni eli teatteriin ja ilmastonmuutokseen. Siis taidetta ja maailmantuskaa. Todennäköistä myös on, että naiskauneuttakin tulee käsiteltyä. Siinähän ne tärkeimmät.