Blogi

Suomessa on maaliskuu ollut tähän mennessä viiden lämpimimmän joukossa. Moskovassa lämpimin alkukevät 125 vuoteen. Hollantiin pääskyset palasivat aiemmin kuin kertaakaan 300 vuoden tilastopidon aikana. Alpeilla oli talvella lämpimintä kuin kenties yli 1000 vuoteen. Britanniassa talvi oli leudompi kuin kertaakaan 350 vuoteen. Ja niin edelleen.

Tuttua kieltä. Ilmastonmuutoksesta on vuoden aikana uutisoitu enemmän kuin kertaakaan aiemmin, mutta joka päivä saa bongata netistä tai sanomalehdistä uutisia, joiden takia pitää taas pyöritellä päätään.

Ei, en yritä väittää, että jokainen poikkeuksellinen sääilmiö johtuu ilmastonmuutoksesta. Tiedän, että luonnollisen vaihtelun piikkiin menee paljon ja ilmastonmuutos vaan voimistaa äärimmäisiä sääilmiöitä, aikaistaa ja lämmittää keväitä, leudontaa talvia ym.

Auringonpaiste on kyllä kivaa, ei sitä voi väittää. Välillä olisi kuitenkin ihan kiva, jos sää olisi välillä "normaalia."

Muistellaanpa kulunutta vuotta: kesä oli hervottoman pitkä ja kuiva, heinäkuussa satoi vain pari milliä. Kesäkelit jatkuivat läpi syyskuun ja vielä lokakuussa oli liki 20 asteen päiviä.

Talvi tuli kylään loka-marraskuussa ja järvetkin ehtivät jäätyä. Kunnes alkoi kahden kuukauden yhtämittainen vesisade, jota jatkui tammikuun puoliväliin. Silloin tuli talvi, lunta ja pakkasta ja pääsi talviliikkumaan. Helmikuussa oli kuitenkin niin kova pakkaset, ettei oikein viihtynyt hiihtoladulla.

Maaliskuussa kun sinne harkitsi menevänsä, tuli saman tien vesikelit ja ladut sulivat alta. Nyt on Lappia myöten ennustettu liki 10 astetta ja jopa yli sen.

Boring! Mitä seuraavaksi? Bikinikelit pääsiäisenä?

En ole koskaan äänestänyt kokoomusta, enkä tiedä, kuinka perustavanlaatuinen lobotomia minulle pitäisi tehdä, että äänestäisinkään, mutta ainahan sitä voi puolueen mainoksia katsoa.

En ole kerta kaikkiaan päässyt jyvälle, mikä idea tuossa kokkareiden satukirjamaisessa mainoslakanassa on. Siellä lentäviä lintuja, iloisia värejä ja joku värikäs onnenmaa taustalla.

Onko kuva jostain porvarien satumaasta? MOnestihan kokoomus haukkuu vaikkapa vihreitä siitä, että vihreät luovat valheellisia mielikuvia, mutta nyt kokoomus kyllä itse on maalaillut oikein olan takaa.

Mainos ei mene oikein vitsinäkään, ei nauratakaan. Se ei vain yksinkertaisesti toimi.

No, kaikkein surkein näkemäni mainos on kyllä ollut Köyhien asialla -puolueen Terttu Savolan harmaa, synkeä ja suorastaan pelottava plakaatti. Ikään kuin mainoksesta olisi kaikin voimin yritetty tehdä mahdollisimman luotaantyöntävä. Edes väreihin ei ole köyhällä puolueella ollut varaa.

Lehdet aina muistavat uutisoida, kuinka talvi yllätti autoilijat joskus marras-joulukuussa. No, samoin käy yleensä myös keväisin, varsinkin kevättalvisin. Ensi viikon alkuun on luvattu sen verran lämpimiä päiviä, että monet ovat varmasti ihmeissään, mitä pistää päälle ja joko se kevät nyt tuli.

Suomalaisillahan on se ominainen tapa, että kun aurinko alkaa paistaa, heitetään saman tien villapidat vintille ja aletaan liikkua pikkutakissa ja kaulahuivikin saattaa unohtua. Sitten sen jälkeen viikko aivastellaan, kun ei ne illat nyt kumminkaan niin kovin lämpimiä ole.

Itse olisin mieluusti nauttinut talvesta vielä maaliskuun loppuunkin asti niinkun parina viime vuonna (no, 2005 ja 2006 maaliskuut olivatkin reippaasti kylmempiä kuin keskimäärin), varsinkin kun alkutalvi oli niin surkea.

No, minkäs teet. Onhan aurinko tietenkin positiivinen asia. Pitää vain muistaa ottaa arskalasit kotoa!

Muistan elävästi eräänä kesänä, kun olin kaupungin muiden kesätoimittajien kanssa vierailulla radioaseman tiloissa. Vastaan tuli vanhempi toimittaja, joka katseli joukkoamme ja totesi ironisesti ja hymyille, että huh, noin iso joukko. "Vielä te ehditte vaihtaa alaa, kun olette niin nuoria"

Vastaukseksi me hymähdimme, toimittajathan ovat aina taitaneet mustan huumorin.

Noista ajoista on 7-8 vuotta ja olen vieläkin toimittaja ja niin huonosti menee, etten edes ole miettinyt alanvaihdosta.

Toimittaja on monen haaveammatti, vaikka todellisuudessa se gloria, minkä moni viestinnänopiskelija siihen liittää, on kaukana siitä poliisisoittokierrosten, rutiiniuutisten, papereista tehtyjen ennakkopätkien ja vastentahtoisten poliitikkojen pikahaastatteluiden maailmasta, joka vastaa todellisuutta.

Moni viestinnän opiskelija haaveilee parikympisenä pääsevänsä "johonkin kivaan, nuorekkaaseen aikakauslehteen, jossa voi tehdä juttuja muodista, trendeistä ja sisustuksesta ja pääsee vähän matkailemaan." No, moni pääseekin aikakauslehteen, mutta kivojen julkkisten sijaan hän haastattelee ehkä etujärjestön harmaita, pönöttäviä pamppuja, jotka aina yhtä epäluontevina nojaavat seinään jossain huonosti valotetussa pokkarikamerakuvassa.

He ehkä pääsevät ulkomaille, mutta yleensä joko korruptiomatkalle Brysseliin tai työmatkaristeilylle Tukholmaan. Muodista ja sisustuksestakin ehkä pääsee kirjoittamaan, mutta ei monen aukeaman kiiltävälle paperille vaan maakuntalehden viikonloppusivujen alanurkkaan muutamalle palstalle.

No, todelisuudessa toimittajan työ tietenkin on haastavaa ja mukavaa. Eihän sitä muuten tällä palkalla tekisi. Ai millä palkalla? No, sanotaanko, että 2500 euroa kuussa bruttona ilman lisiä alkaa olla jo melkoinen saavutus, ainakin meille nuorille "suurnalisteille."

Tän päivän eli sunnuntain Hesarissa oli kohtuullisen hyvä juttu siitä, miten nykyään varsinkin nuorilla tuntuu olevan pyrkimys julkkiksiksi hinnalla millä hyvänsä. Parhaana esimerkkinä jutussa oli noloudessaan omaa luokkaa oleva "Kola-Olli" Hokkanen, jonka selityksiä limunjuonnin saralla ei tarvinne suuremmin kerrata.

Mitään suuria "pelinavauksia" tai paljastuksia jutussa ei ollut, mutta se todettiin, että yli kolmekymppisille tällainen MySpace- tai Youtube-julkisuus ja kaikkiin koteihin rynniminen kaiken maailman tosi-tv-ohjelmien kautta alkaa olla vähän vaikeaa ymmärtää.

Toimittaja totesi, että monikaan nuori ei pelkää julkisuuden riskejä ja on aivan varma, että juuri hänen persoonansa on niin valloittava, että se riittää staraksi.

Ei väliä, millä keinoin, kunhan vain pääsee tähdeksi. Se on monen motto.

Täytyy tunnustaa, että olen itsekin kerran telkkarissa ollut, enkä sitä häpeä, mutta en tavoitellut sillä kokemuksella julkisuutta vaan kivaa kokemusta. Nykyisessä työssäni haastattelen aina välillä julkkiksia, mutta en pyri sellaiseksi itse. Enkä kaipaa mainetta sillä, että haastattelin julkkista vaan pyrin tekemään jutun hyvin, vaikka siinä sitten olisi pääosassa pihtiputaalainen roskakuski.

Taitaa olla, että näitä "Kola-Olleja", susankurosia ja susannasievisiä riittää joka kuukaudelle - siitä iltapäivälehdet, Seiska ja Katso pitävät huolen. Riittää, että heillä on riittävän vähän itsekritiikkiä ja kohtuullinen ulosanti ja riittävän mäntti saavutus tai "salaista tietoa" (vrt. Kuros-gate), niin johan ollaan otsikoissa.

Paikallisessa kioskissa oli jonkun tuntemattoman suuruuden kannattajajoukkoja jakamassa esitteitä ja tarjoamassa kahvia. Muuan mummo jutteli heidän kanssaan vaalien näkymättömyydestä ja vaaliväki myönsikin, että vaalikampanja on tähän mennessä ollut melkoisen laiskaa. Vaaliväsymys vaivaa jo reippaasti ennen loppuhuipennusta.

Tätä on kyllä aistittavissa. Mitään nautinnollisia selkäänpuukotuksia, paljastuksia ja uusia linjanvetoja ei ole tuotu. Mistä tämä kertoo? Kukaan ei ota riskejä. Kyllähän se kertoo myös siitä, että kolme suurinta puoluetta, jotka aina ratkaisevat pääministerin salkun, ovat niin samaa syssyä, että eroja ei meinaa löytyä edes kiivaassa vaalitaistossa.

Parhaimpia esimerkkejä arvomaailmojen yhtenäistymisestä oli se, kun demarien ja keskustan hallitus poisti varallisuusveron, joka oli niin oikeistolainen veto, ettei kokoomuskaan ollut sitä uskaltanut esittää.

Miten sitten äänestäjä voi tehdä valinnan? Mielikuvien perusteella niin kuin tähänkin asti. Viinit ostetaan monesti etiketin perusteella - vaaleissa ratkaisee monella ulkonäkö ja ulkoasu. No, aina voi antaa protestiäänen.

Tekisi mieli käyttää jälkimmäistä vaihtoehtoa. Muuan arvomaailmaltaan oikeistolainen kaverini antoi kerran protestiäänen SKP:n listoilla olleelle työttömälle sirkustirehtöörille, koska se kuulosti niin hauskalta.

Tekisi mieli tehdä samoin! Ja mitäpä tuo harmaiden anttikalliomäkien ja paavolipposten Arkadianmäki enemmän tarvitsisi kuin juuri työttömiä sirkustirehtöörejä!

Amerikkalaiset ovat osanneet aina kaksinaismoralismin epäjalon taidon, ja sotatilanteessa se vain korostuu. Uudessa uutisessa todetaan, että Irakissa palvellut amerikkalaissotilas on tuomittu sadaksi vuodeksi vankeuteen irakilaistytön raiskauksesta ja murhasta sekä hänen perheensä murhaamisesta.

Tapaus oli sattunut sotilaiden ryyppyillan päätteeksi. Sotilasjoukko oli surmannut myös tytön perheen ja sytyttänyt talon tuleen.

Mietitäänpä tilannetta: sotilaat olivat murhanneet kiistatta viattoman ja heikon siviilin ja yksi saa siitä sata vuotta tuomiota. Tätä kutsutaan myös nukkeoikeudenkäynniksi. Yksi pää näyttävän julkisuuden siivittämänä vadille, niin muut verityöt unohtuvat.

Ensinnäkin: tuomio kuulostaa juuri sellaiselta, jota Lucky Lukessa jaettiin Daltonin veljeksille eli naurettavalta. On aivan sama, vaikka hänelle annettaisiin 500 vuoden tuomio, sillä mies ehtii kuitenkin kuolla ennen sen täyttymistä.

Toiseksi: USA on melkein nelivuotisen Irakin sorron ja miehityksen aikana surmannut kymmeniä, kenties satoja tuhansia irakilaisia. Suurin osa heistä on ollut siviilejä. Suurin osa iskuista on tehty kaukaa taivaalta hävittäjäkoneilla tai esimerkiksi sotalaivoilta tai maastotykeillä ampumalla. Ei silmästä silmään vaan huipputeknologisilla aseilla kaukaa kohti näkymätöntä vihollista.

Näitä siviilien surmaajia ei kuitenkaan tuomita, koska he ovat tehneet surmatyönsä sotatilanteissa, "taistellen terrorismia vastaan". Tuo 80-vuotias rampa mummo tai tuo 12-vuotias hento poika olisi ihan hyvin voinut olla terroristi tai al-Qaidan jäsen, hänet oli pakko ampua!

Jos näihin surmiin sovellettaisiin Paul Cortez -nimistä sotilasta koskevaa oikeudenpäätöstä, USA:n vankilat olisivat täynnä useiden satojen vuosien kakkuja kärsiviä sotilaita. Mutta näinhän ei käy. Eiväthän demokratian ja vapauden urheat puolustajat tapa viattomia siviilejä vaan taistelevat hampaisiin asti aseistettuja, syntisiä terroristeja vastaan.

Jos nyt joku tuhat irakilaista kuukaudessa kuoleekin, niin kuka sen huomaa?

Moraali venyy enemmän kuin yksikään kuminauha.

En varmasti ole ainoa, jota nyppii täysillä tämä elokuvalippujen kalleus! Työssäkäyvälle sopivin aika ovat tietysti illat ja viikonloput, ja hinnat on rukattu sen mukaan: 10 euroa arki-iltaisin ja sunnuntaisin, 11 euroa perjantai-iltaisin ja lauantaisin!

Huhhuh! Tiedän monia paikkoja, joista vuokra-dvd:n saa kahdella eurolla, myös uutuudet. 11 eurolla saisi näiltä kioskeilta neljä uutuusleffaa ja ison limupullon.

Ennen iltapäiväviittä pääsee 6,5 eurolla, mutta eipä sinne useinkaan ehdi töiltään. Lisäksi: iltaisin eläkeläiset ja varusmiehet saavat alennustiketin 7,50 eurolla, mutta esimerkiksi työttömät ja opiskelijat eivät!

Miksi näin? Juuri nämä ryhmäthän kaipaisivat alennusta, koska tulot ovat niin pienet. Työttömiä syrjitään myös YTV:n, VR:n ja Matkahuollon hinnoittelussa, koska he eivät saa minkäänlaisia alennuksia.

Nyt kun Helsingin elokuvatarjonta on Kino Engeliä ja elokuva-arkistoa lukuun ottamatta Finnkinon hallussa, niin firma saa vapaasti nostaa lipunhintoja kun huvittaa.

Pitäisikö tähän muka suostua loputtomiin?

Kuulin äsken radiosta Hanna Pakarisen Euroviisu-biisin ja kokemus vahvisti sitä fiilistä, joka oli jäänyt jo finaalilähetyksestä: ei tällä voi pärjätä!

Vasta, kun biisiä oli soinut yli puolenvälin, tajusin, että jahas, niin, tämähän onkin se Pakarisen Hannan renkutus. Sen sijaan, kun viime vuonna näin ekan kerran Lordin soittamassa Hard Rock Hallelujahia Suomen karsintojen päätteeksi, olin varma, että tällä kertaa voitaisiin oikeasti päästä viiden sakkiin.

Ei, en uskonut voittoon niinku ei muutkaan. Mutta Hannan biisillä veikkaan realistisesti sijoitusta 10-15.

Täysin tyhjänpäiväinen ja keskinkertainen renkutus! harmi vain noin hienolle rockmimmille!

On ollut mielenkiintoista seurata Suomen ja USA:n Idols-kisaa ja etenkin niitä karsintoja. Mun mielestäni karsinnat ovat etenkin Jenkkien Idolsien osalta olleet verrattomasti mielenkiintoisempia kuin jatkovaiheet, koska tuntuu, että ison veden takana kisoihin osallistuu niin uskomattomia friikkejä - kuten arviolta 150-kiloisia nörttejä, jotka vannovat naama vakavana olevansa idoliainesta - että viikon paras viihdeohjelma on ollut taattu.

Sen olen kuitenkin huomannut, että suurin osa pyrkyreistä laulaa r'n-btä, soulia tai muuta MTV-kamaa, varsinkin Yhdysvalloissa.

Olen tullut ajatelleeksi, että olen auttamattoman vanha tähän r'n'b-siirappisointumaailmaan. Se on mulle pelkkää teflonia, ei jää mitään mieleen eikä korvien väliin.

Kyllä, laulajat ovat usein teknisesti taitavia, mutta sävelkulut ovat ennalta-arvaamattomia ja ennen kaikkia biiseissä ei ole pätkääkään munaa! Ne eivät säväytä pätkääkään!

En siis saa mitään Alicia Keysistä tai muista MTV-nimistä. Mielummin kuuntelen vaikka perusäijärockia kuin Peer Guntia, AC/DC:tä, Rollareita tai sitten klubirockia tyyliin Lou Reed. Niissä on potkua, tunnetta ja meininkiä.

Siksi Idolseissakin 90 prosenttia biiseistä on tuntemattomia - tai jos ne tunnenkin, keskityn vain nauramaan pyrkyreiden esityksille, koska biisi ei säväytä lainkaan.