Ulkoilun riemua kera taksikuskein...

Voi miten haaveilenkaan käsiaseesta ja luvasta käyttää sitä surutta... Tai oikeastaan sinko olisi vielä mieluisampi... hitsasi nimittäin taas käämit taksikuskien kanssa. Miten helvetissä niitä voi näin pienessä tuppukylässä olla noin saatanallisen paljon?

Lapissa ei ole hyttysiä yhtä paljon kuin taksisuhareita täällä, tai jos on ne eivät ainakaan ole yhtä rasittavia. Matkaa kämpiltä kivalle ostarille on huikeat 900m ja kyseisen matkan aikana vain 38 taksia soittaa torvea, hidastaa kohdalle ja ratin takaa kuuluu kuin papukaijan suusta: "madam taksi, taksi madam" ja pahimmillaan meinaa jäädä auton alle, koska kyseinen toivorikas taksikuski estää etenemisen pussittaen "asiakkaan" keskelle vilkkaasti liikennöityä tietä.

Joo, ymmärtäisin, jos olisin tullut juuri lentokentän ovesta, hinaisin matkalaukkua ja lukisin ihmeissäni karttaa tms, mutta en todellakaan ymmärrä miten sama idiootti saattaa kaahata korttelin ympäri vain tullakseen uudestaan kysymään, josko akan kunto olisi jo hyytynyt ja suomilehmälle nyt kelpaisi kyyti. Joo, ymmärtäisin, jos seisoisin tien poskessa epätoivoisesti huiskutellen, enkä etenisi reipasta hölkkää ponkkari ojossa.

Koska olen pohjimmiltani ulkoilmaihminen on kämpiltä ja omalta pihalta välillä aivan pakko päästä pois, mutta taksikuskit saavat ulkoilun muuttumaan myrkyksi. Joka perkeleen päivä sama torvensoitto, blokkailu keskelle tietä ja jankutus. Elätän toivoa, että aiheutan samanlaista sapetusta kuskeille kuin he minulle porhaltaessani sinnikkäästi päivittäin päämäärätöntä polkuani. Luulisi, että olisivat jo oppineet tunnistamaan minut ja olisivat heittäneet kirveen kaivoon...

Kuskien sinnikkyys tosin vain kuvastaa Egyptiläisen toiveikasta perusluonnetta pahimmillaan/parhaimmillaan. Jos ei tänään, niin ehkäpä sitten huomenna...

Allah, jos olet olemassa päräytä näille kuskeille pariksi viikoksi kunnon ripuli, kiitos.

Behemothille kiitos kauniista musiikista, jolla peittää suurin osa taustahälinästä.