Kävelin tänään kotiin hiekkatietä pitkin ja hetken aikaa olin onnellinen. Hiekka rahisi kenkien alla ja ilma tuoksui kesältä ja ruoholta. Tuli mieleeni lapsuuden kesät. Katselin taloja ja kadehdin ihmisiä joilla on oma talo ja vihreä piha. Sellaisen minäkin haluaisin elämässäni saavuttaa. Tällä hetkellä kaikki vain tuntuu olevan täysin solmussa ja tulevaisuus on epävarmaa. Mikä tarkoitus on sillä, että ihminen on tuhlannut vuosia elämästään sellaiseen mikä ei tunnu omalta?
