Blogi

Kello on tosiaan lähellä puolta kahta, kun tätä naputtelen täällä. Uni on hukassa, kertakaikkisen kadoksissa. Kyllä se viime yönä kävi täällä, mutta ei oo näkynyt sen jälkeen. Illalla olin jo sitä mieltä, että uni tulee, mutta paskat. Vettu sentään, missä mun nukkumatti polkee, miksi en kykene rauhoittumaan, missä mun ajatukset on, minne asti mun pitää painaa univeloissa? Juu, asia ei toisaalta rassaa, mutta kun muita ihmisiä näyttää rassaavan, kun kävelen silmänaluset mustina ja jään omiin haaveisiin. No, toisaalta, niinhän mä teen, eikä syynä ole se, että nukahtaisin pystyyn, vaan siitä, että haaveet kannattaa tosi pitkälle.

Ai mistäkö haaveilen? Normaalista elämästä, siitä, että homma sujuisi, osaisi sanoa ne oikeat sanat, jotka haluaa sanoa. Lopettaisi muiden ahdistelemisen hämäräperäisyydellään ja mietinnöilläni. Mutta ketä se loppupelissä auttaisi, ei ketään, hämmentäisi soppaa entisestään. Pitkään eron jäljiltä minulta oli hukassa se, kuka olen ja miksi kehenkään luottaisin. Nyt siitä on päästy pitkälle, olen alkanut luottamaan ihmisiin uudella tavalla. En halua olla kenestäkään riippuvainen, koska minä olen Pampojet ja pärjään varmasti itsekin, helvetti. :D Kyse on siitä, että pystyn luottamaan läheisiin ihmisiin, ilman, että tarttee miettiä, kuka takkinsa seuraavaksi kääntää. Pystyisin luottamaan, ilman painostusta, meneillään olevasta ja tulevasta. Mä en halua, että mulle tungetaan ajatuksia päähän, mä kykenen kai ajattelemaan itsekin. Mä en kykene elämään epävarmuudenfiiliksissä, ne on mulle vieläkin ahdistava paikka. Se on tosin osa mun elämää tällä hetkellä. En tiedä, minne suuntani lopulta on, mutta haluaisin senkin asian järjestykseen. En voi ja en kykene elämään ahdistumatta kaaoksessa, nimenomaan henkisessä kaaoksessa. Se vaan vie energiaa liikaa, jonka vuoksi onkin ihana, että mulla on ystäviä, joille voi purkaa ajatuksia ilman taka-ajatuksia.

Ja tämän kirjoittaessa alla on vajaa situkka, joten "päätäynnä"-meiningillä ei nyt vedetä. :P

Huomenna luultavasti olen sitä mieltä, että tälläkin viestillä vois pyyhkiä hanurin, mutta nyt nämä on ajatukset ja näillä mennään. :D

Juu, se on sitten taas yksi päivä pyörähtänyt. Siinähän se meni mukavasti stressaamatta. Aika paljon touhuiltiin muksujen kanssa kaikenmoista ja olikin aika ihanaa, kun ei tarttenut minnekään mennä. Ihanata! :D Nyt kun nuo palleroiset tajuaisivat vielä käydä nukkumaan, niin kaikki olisi enemmän, kuin kivasti. Mamikin pääsisi saunomaan ja nukkumaan. Huomenna kun on taas uusi päivä. :P

No mut juu, heippatihei, eipä mulla mitään suurta ja hehkeetä tänään ollut. :D

Vihdoinkin kevään myötä alkaa mieli olla kestona iloinen. Tämäkin päivä meni taas suuressa hymyssä. :DD Aamulla heräsin liian lyhyiden yöunien jälkeen iloisena ja pirteänä. Aamukahvin join partsilla ja keskenkaiken siirryinkin ulos, kun kaverit huutelivat seuraansa.

No sitten viettämään omaa aikaa ja nauttimaan auringosta. Olipa ihanan kuuma, vaikka tuntuikin, että housut on persiissä kiinni kestona ja syynä ei todellakaan ollut liian pienet housut. :P Aikansa auringossa loiskutettua kirmasin Helsinkiin sidukalle mukavaan seuraan. Seuran oli aika poistua omiin hommiinsa, joten jatkoin sitten Tiksiin terassille toisen ihanan ihmisen kanssa. Tosin istuttiin lasin väärällä puolella, eli sisällä. No, ei siinä mitään. Suunta kotia kohti ja muksut jo olikin pihalla odottamassa äitiä iloisena. Ihanata! :D

Nyt on muksut pedissä ja äidillä iloinen mieli. :D Kesä on ihanaa noin 10 päivän verran, sitten alan kaipaamaan talvea uudelleen, jos vanhat merkit pitää paikkansa.. :D

Juu, eli lisää kevätjuhla-kuulumisia. :) Kivaa oli ja se siitä. :) Seura oli mukavaa ja juhlat meni hyvin, vaikka olikin vähän tylsää. :D On se oma poika silti niin suloinen, kun haparoiden laulaa ja leikkii lavalla. Pojalle oli myös tosi tosi tärkeetä, että isin avovaimo oli mukana myös. Oli kyllä mustakin tosi mukavaa, joten kiitos Sinulle seurasta. :) Nyt se on sitten kesä korkattu mekko päällä ja sandaaleissa. :D

Loppuillan oonkin sitten fiilistellyt uuden musan kera ja nauttinut olosta. Viikonlopun olin iloinen ja nyt on tosi ihana olla, kun vielä joku keittäisi kahvia. ;) No juu, kai se on itse uhrauduttava, jos sitä tahtoo. :D

No joo, liikkuuhan siellä ikävä kyllä. Joskus sitä olen miettinyt, että on/off-nappi ajatuksille olis kova sana. Toisaalta, ehkä silloin elämä olisi jo liian helppoa ja yksinkertaista. Ja jos niin olisi, osaisiko sitä loppupelissä nauttia niistä pienistä iloisista hetkistä, jotka tekee elämästä elämisen arvoisen. Hankala sanoa ja toisaalta, onko silläkään niin väliä. ;)

Kun katselen elämää ympärilläni, tuntuu elämässä tapahtuvan niin kurjia juttuja, että toisaalta voisi olla ihan hyvä, jotta kaikki olisi väritöntä ja harmaata. No juu, taas sille on/off-napille olis käyttöä. Toisaalta nyt olen hyvällä päällä, niin ei kai asioiden pyörittämisestä haittaakaan voi olla. :P

Juup. Tiedän, että päivä on vaihtunut jo aikaa sitten, mutta silti hetken elän henkisesti lauantaissa. ;)

Aamulla tuli lounaskutsu "toisaalta". Tiesin, että päivästä tulee kovin kiireinen kaikkineen, kun illalla olisi kauan odotetut tuparisaunomiset pitsansyömisineen pienille korvaamattomille muuttomiehille. :) No, täytyyhän sitä syödä ja onneksi aika on tarvittaessa venyvä käsite ja hermotkin kestää paremmin kaaosta, kuin tyyntä meininkiä. No, siis sitten vaan syömään ja nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta.

Sitten olikin jo aika selviytyä kauppaan, koska pitsaa ei olisi meitin kaapin sisällöllä saanut aikaan. Juu, ei sinne päinkään. :) No, ei muuta kun kauppaan "autokärryjen ja niiden kuljettajan kanssa", kera tietty kaverin, muksujen ja koiran kanssa. Juu, sen verran sekalainen sakki, että sai ihmiset taas kauhistella, miten jollain kahdella naisella menee lujaa ja nyt oli vielä kolmas heittämässä vettä myllyyn. Mutta ei silläkään niin väliä, kun turhaan sitä elämää elää niin julmetun vakavasti. Tavarat saatiin sitten kotiin ja kokkaus oli seuraavana vuorossa. :) No juu, en mä nyt koko listaa jaksa kirjoittaa, miten nyt jokainen minuutti meni, mutta tosiaan porukkamme lisääntyi illan mittaan ja jo siinä vaiheessa meitä olikin monta. Olis Pampulan lauteet mennyt notkolleen, kun kaikki olisi yhdessä kirmannut sinne. :)

Kaikinpuolin ilta oli todella onnistunut, josta kiitos kuuluu seurueelle. Tämäkin nainen hymyili aidosti koko illan. :D Kiitos Rebeca + pojat ja _TS_+pojat. :D

T: Pampula ja muksut

Vetutus on vettumaisinta siinä vaiheessa, kun et tiedä ees, mikä vettu vetuttaa. Siinä vaiheessa alkaa jo vetuttaa se, ettei tiedä, mikä vetuttaa. :)

Loppujen lopuksi puhut oikeiden ihmisten kanssa ja huomaat, ettet osaa edes mököttää enää. :D

No joo.. Elämä on.. :D

Tänään oli pojan kevätjuhla, ensimmäinen sellainen, jossa toinen esiintyy. :) Voi sentäs, miten sitä voi tuntuakaan onnelliselta, kun oma pieni takkupää laulaa edessä kavereidensa kanssa. Sanat on välillä hakusessa, leikitkin on jo unohtunut mielestä, kun jännittää. Niinhän se menee kavereillakin. ;) Pikkusisko istuu äidin sylissä ja moneen otteeseen ylpeänä toitottaa lujaa ääneen, että veikka on siellä edessä laulamassa. :) Jotain todella hienoa olemme lasten isän kanssa saaneet aikaiseksi. Kaksi pientä nappisilmää, jotka elävät elämäänsä meidän rinnalla, katsoen aikuisilta esimerkkiä. Onneksi heillä on paljon tärkeitä ihmisiä ympärillä, ei voi muuta, kuin toivoa, että heidän lapsuus olisi onnellista aikaa, kun murehtia ehtii sitten aikuisenakin. Ihan varmasti! :(

Mä en tajua, en ymmärrä, en suostu edes käsittää, en edes yrittää ymmärtää. :P

Voiko mies ja nainen olla vain kavereita? No totta helvatissa voi. Mutta mikä siinä on, että toisten on järjettömän vaikeeta ymmärtää, että aina ei "diili" toimi niin, että kahvilla käynti tarkoittaa armotonta riettailua. Ehkä joillekin sitten tarkoittaa? Paha sanoa. Jotenkin tuntuu niin turhauttavalta aina selittää "no, se on vaan kaveri". En mä joudu naispuoleisiakaan kavereita luokittelemaan omiin lokeroihin ja selittää, miksi joku on kaveri, joku ystävä tai jotain.

Toinen on se, että jos joku on "vain kaveri". Miksi seuraava kysymys on, ootko jo ollut sängyssä? Ei jumantsuikka, enhän mä kavereita sänkyyn kaada, jotain rajaa. :) Sitä varten on ihan muut kuviot. (Toinen on se tosiasia, etten muutenkaan himoitse kaikkea, mikä liikkuu.) Poikkeus tietty on, jos kaveruus etenee eteenpäin, mutta se ei taas kuulu tähän, eikä ole pohtimisen arvoinen asia edes. Niin vaan käy, jos käy. :)

Mut juu, lopetan pohdinnan taas tähän.. Jatkoa seuraa joskus, jos jaksaa. :)

Ilta himassa, yksin kera parin drinksun. :) Aika terapeuttista sanoisinko. Mut juu, eiköhän mun terapiaistunnot alkais olla kohta takanapäin. Nuppi ajantasalla elämässä, mitä nyt joskus hippasen viiraa, mutta eikös se ole jokaisen ongelma joskus. :P

Tän illan olen kuullut, etten puhu tunteistani suoraan. Öö.. enkö? Sitten mä en varmaan osaa. Omasta mielestä sanon, mitä mieleen tulee heti, nyt ja välittömästi. Ok, tottahan omista tunteista puhuminen joskus on hankalampaa, mutta siinäkin olen tsempannut ihan sen takia, että on suorastaan raivostuttavaa, kun pitää arvailla toisen ajatuksia. :( Se ei ole kivaa, ei hienoa, ei mitään järkevää ja mihinkään johtavaa.

Kuitenki tunne-elämäkin on siinä määrin pärsuksista, että koskaan asiat ei mene niinkuin haluat, tunteet menee väärään kohteeseen tai sitten ne ei vaan tavoita sinua. :P Outoa ja nyt en puhu vaan niistä suurista rakkaudentunteista, vaan ihan ystävien välisestä ystävyydestä.

Mutta, kuten moneen kertaan kuultuna, elämä on. :D Ja sitä rataa. :)