Blogi

Väsy on iskenyt jo monta tuntia sitten. Mutta mitä kummaa, mitä minä pystyssä hiihtelen vielä? No kun unetus hävisi jonnekin tuossa iltasella, eikä takaisin ole näkynyt. Toisaalta, nukkuminen on kyllä tosi yliarvostettua hommaa. Vähemmälläkin pärjää ja harvinaisen pitkällekin vielä. ;)Elämä ja lapset opettaa tinkimään uniajasta, jos meinaa iki-omaa aikaa viettää. Minulle taas ne pienet hetket yömyöhään on parempaa hermolomaa, kun että muksut olisi muualla pari päivää. Huomenna muksut lähtee isälleen, joten saan nukkua sitten rauhassa, jos väsyttää. Kun nyt on hyvä olla, miksi menisin nukkumaan ja huomaisin aamulla olevani toista mieltä. Silloin, kun tuntee olonsa tasaiseksi ja huomaa ajatusten väistyneen, voi todella nauttia olemisesta "itsensä" kanssa. Illalla oli hetken "jaska"-mieli, kun tajusin loukanneeni erästä todella tärkeää ihmistä huomaamattani. Mutta tosiaan asia on selvitetty jo, joten mitä sitä pohtimaan julkisesti. :)

Äsken juttelin pitkät pätkät puhelimessa minulle tärkeän ihmisen kanssa, jonka kanssa on ollut hieman sukset ristissä. Oli niin ihanata kuulla toisen ääni "iloisena" ja huomata, että kaikki on hyvin ja kaikki sutviutuu aikanaan.

Mut juu, aika on tehdä nyt jotain muutakin, joten ystäväni peitto ja tyyny tuolla jo huutelee. <3

Tiistaiaamu alkoi mukavasti, joku oli eilen siivoillut täällä. Ainoastaan aurinko ulkoa puuttuu. :) Muuton jäljiltä on hieman kamat rempallaan, kun elämä on ollut viime viikon "mukamas" niin kiireistä. Eilen sitten päätin urakoida ja kun tänään jatkan loput, meitin koti on asuttava ja sitten voikin keskittyä ulkomaailmaan ja pysyä poissa kotoa, jottei tavarat sottaannu uudelleen. ;) No joo, kunhan ne löytää omille paikoilleen, niin kai ne jossain määrin paikoillaan suostuu pysymään. Mutta elämää ei koskaan voi tietää, joten miksi tietäisi tavaratkaan paikkaansa. *hah*

Mut juu, kai tuo kahvikuppi pitää taas käteen ottaa, ennenkuin "väsähtää" odotteluun ja muuttuu kylmäksi. :)

Maanantai-ilta menossa. Tähän päivään on mahtunut taas kaikenmoisia fiiliksiä ja tunteita. Mulla itelläni on suhteellisen tasainen olo ollut, mutta sitten ympärillä tapahtuu kummia, jotka jättää sanattomaksi.

No, aamulla kipaisin katsomassa kaverini kahden viikon ikäistä tyttövauvaa. Voi miten avuttomalta toinen näytti, mutta silti lämpö toisen olemassaolosta huokui kauas. Toisella ei ole vielä harmainta aavistusta, mitä ympärillä tapahtuu. Kunhan ruoka tulee ajallaan, halit oikeaan väliin ja jos vielä pysyy kuivana, niin mitä muuta pieni voisi kaivata. Toivon todella, että neito pienoinen pysyy onnellisena mahdollisimman pitkään, että elämä ei keikuttaisi toista pientä pahasti.

Kyseisen vierailun jälkeen juttelin pätkän ystäväni kanssa, joka on elämässäni lasten jälkeen tärkein ihminen. Aikuistenmaailmassa tärkeä tuki, sekä loistava keskustelukumppani. Hän on "saavuttanut" elämässään uuden etapin, josta on muutama polku elämässä eteenpäin. Hän on vahva nainen, tiedän sen. Mutta miksi mua pienesti pelottaa, että hän satuttaa vielä itseään. Mutta enhän voi toisen elämään puuttua muuten, kuin keskustelemalla eri vaihtoehdoista ja olla rehellinen omista mielipiteistä. Tarvittaessa toimia olkapäänä, jos sellaista tarvitsee. :) No juu, tämäkin tällaista sanojenhelinää ja höpötystä.

Näin tänään myös ihmisen, joka on minulle hirrrrrmmu tärkeä. Hän oli tavatessa jollain asteella surullinen jostain. Se positiivisuus ja "rempseys" oli jotenkin poissa. Illalla jutellessa ilmeni, että fiiliksien puolella ei ole kaikki hyvin. :( Kysyin, haluaako jutella asiasta. Eipä halunnut nyt, joten tilaahan mun on silloin annettava. Toisaalta kirpasee sekin, kun haluaisi olla tukena, varsinkin, kun on tiedossa, kuinka paljon tämä ihminen on seissyt minun selkäni takana, potkinut vauhtia ylämäkeen, kun olen sitä tarvinnut. Tuonut elämääni paljon asioita, intoa, uutta näkemystä. Ollut lapsille tuki ja turva, mutta myös auktoriteetti, jonka edessä ei "ryttyillä", kuitenkaan hyppimättä minun varpailleni. :) Kyseessä on TODELLA lämminsydäminen ja aito ihminen, jota arvostan todella paljon. Jos ja kun tämän luet, niin haluan, että tiedät olevasi ajatuksissani.

Lisäksi olen iloinen ystäväni onnellisista ajatuksista, joita hänen blogistaan luin. :) Joku on tainnut hippasen saada neidin sydämestä otetta. Onnea teille murut. <3 Ja sinullekin, kun itsesi tunnistat, haluan sanoa, että kiitos mielipiteistäsi ja tsempeistäsi, joita on sadellut taipaleeni varrella.

No juu, olipa hieman sekava aloitus blogille, mutta jostain se on aloitettava. 8)