Blogi

tjaah.. josko tännekin kirjottais jotain..

En keksiny otsikkoo joten siinä on välilyönti.

Tässä on reilu viikko kärvistelty koirattomana.
en tiiä, varmaan aika rankkaa sanoa että mä taisin surea Racua enemmän kuin edesmennyttä isääni.
Ei sillä etteikö isän menetys ollu kova paikka mutta Racussa oli symbolista merkitystä ja lisäks Racu oli yks mun unelmista..

Enivei, molemmissa tapauksissa kaava oli sama, en pitäny minkäänlaista suru-vapaata töistä vaikka oisin saanu.
Nyt tuntuu kyllä siltä että oisko sittenkin pitäny jonkinlaista vapaata täytyny pitää, väsyttää aivan törkeesti, eikä se väsymys korjaannu nukkumalla. ei vaikka oon koittanu. Joka päivä kolmen jälkeen tulee tosi kova väsy, ei oikein tajua asioita ja haukotuttaa..
Sit kun pääsee kotii nii on pakko ottaa puolentunnin tai kolmenvartin tirsat, sen jälkeen vasta jaksaa ajatella syömistä..
Eikä mua kyllä kiinostakkaan paljo mikää :(

Joo, veriarvot on kunnossa, tai ainakin oli, kävin nimittäin työterveystarkastuksessa viikko sitten. Totesivat että terve ku pukki! mitä nyt krooninen laiskuus vaivaa ja koresteroolia oli vähän mutta kuitenkin keskiverto suomalaisen alapuolella, mitä se sitten tarkoittaakin ??

Äippä soitteli tänää että Racun tuhkat on saapunu.
Meinasin ite tehä Raculle Akryylista muistolaatan. Töissä voisin kaivertaa laserilla teksit ja Biltemasta kävin hakemassa kromattua vesijohtoputkea, siitä kun laittaa siihen akryylin palaan pätkät nii johan on komia :)
Saa Racu arvoisensa muistomerkin..

Elämällä on joka tapauksessa tapana jatkua ja nii tälläkin kertaa, huomenissa olis tarkotus lähtee katteleen uutta koiranpentua.
Sama rotu, sama kasvattaja mutta eri pentue.

Nyt mulla ei vaan ole mahdollista pitää "isyyslomaa" pentu parka joutuu pika koulutukseen, ehkä se onnistuu. Peukut sille! :D

Eiköhän tää tästä suttaannu..

Mikä se on..?

Nyt näyttää siltä että mun elämän tarkoitus on olla vain töissä, ainoa elämän kumppani mikä mulla oli menehtyi sairauteen. :(

Aika ivallista tässä on se että Racu syntyi ystävänpäivänä ja kuoli äitienpäivän aattona.

Siis Racu on mun synttärilahja, se nyt vaan on kylmästi otettu multa pois.
Näin elämä rankasee.

Racun muistolle:

Vaikka yhteis elomme ei kestänytkään kuin noin kolme viikkoa, ne olivat elämäni antoisimmat. Kanssasi oli mukava touhuta, katsella kuin sait ihailuja osaksesi..
Ja niitä sun pennun touhuja!
Kerrankin aamulenkillä ollessa, tohotit oikein innolla. Mentiin puron rantaan ja kui ollakkaa, mulahit virran vietäväksi.
Oli kerrankin sananmukaisesti uitettu koira :D

Tänää täytyy Racu viedä eläinlääkärille ja sieltä lähetetään sitten Eviralle ruumiinavaukseen, sais vähän edes selkoa siitä mikä tauti Racuun iski.

En kykene kirjoittaan enempää, ehkä myöhemmin.. Who knows..