Mikä mua vaivaa...

Tää on perin omituista..
Enhän mää tällai aikasemmin ole ajatellu..

Jotenkin olen suru mielinen.
Tai jos ihan totta puhutaan nii mulla on ikävä.
ikävä sellaista ihmistä jota en oikeasti edes tunne..
Muutaman kerran mesessä kirjoteltu mutta mulle ne hetket on ollu jotain aivan uskomatonta.
Se tunne joka on läsnä kirjottaessa..
Hän on jäänyt mieleeni..
Ajattelen sitä naista joka päivä.
Kunpa pääsisin tapaamaan hänet jo ensviikonloppuna..

Mistä nämä tunteet saavat voimansa?
Saako mies edes puhua tunteista..
Jos joku niin väittää ettei saisi on mielestäni väärässä.
Minä ainakin puhun tunteeni ulos. Olenhan ihminen..

*hengähdystauko*

nytkun tämän on hengentuote on kirjallisessa muodossa ja laarini tältä erää tyhjä, poistun takavasemalle miettimään päivän lämmintäateriaa..

Kiitos ja anteeks ;)