Pari päivää oltuani maassa, alkaa näyttää hyvältä.
Joskus tuntuu, näin sinkkuna ollessa, että olisi rakkautta annettavaksi, oikein ylimääräistä rakkautta. Ylenpalttisia määriä halauksia ja hellyyttä.
Se on melko masentavaa, kun on sinkku, eikä ketään kehen purkaa niitä :D
Onhan minulla pieni lapsi, rakas semmoinen, ketä halia ja helliä. No, kaikkihan sen tietää, se on aika erilaista. Koirakin on, ketä halata ja rutistaa ja paijata ja silittää. Sekään ei aina riitä.
Olenkin miettinyt että haenko rakkautta vai hyväksyntää.
Joskus saa tehdä töitä sen eteen että oma onni tulisi omasta itsestä. Siis minusta ja minun perheeni elämästä. Ettei se onni olisi vain kun on rakastunut ja siitä onnellinen. Sillonhan se maailma muuttuu kumman punertavan sävyiseksi. Ja kuin myrsky tyynen jälkeen, se usein myös katoaa. Sellainen onni on kovin huonolla pohjalla, jos ei ole muuten onnellinen ja tyytyväinen.
Olenkin tässä eron jälkeen kovasti yrittänyt löytää onnen aiheita elämästäni, ja niitä on onneksi löytynyt ja paljon :)
Ja olen huomannut että vaikka jokin puuttuu, tai joku, olen onnellinen.
Toisaalta myös, onneen kuuluu mielestäni se että hyväksyy ikävät tunteet, miettii niitä ja antaa niiden tulla ja olla.
On mahtavaa huomata miten niinkin arkinen asia kuin tiskaaminen lisää onnellisuutta. Näkee että koti on siisti, jaksaa siivota ja pitää huolta perheestä. Arjen kiemuroista huolimatta.
Vielä mukavampaa on, kun yksi vuotias tyttäreni ähkii ja puhkii raahatakseen keittiön tuolin tiskipöydän viereen, tiskatakseen minun kanssani. Pieni haluaa loiskuttaa vettä niin että vaatteet on vaihdettava tiskauksen jälkeen. Ja mitäs se haittaa. Sitten pyykätään!
Toinen pieni onni arjessa on kun viedään koira lenkille läheisille metsäteille. Siellä päästän koiran vapaaksi, ja pienellä alkaa häntä heilua riemuisasti saavutetusta vapaudesta. Colasta, kuten kaikista koirista, on mukava nuuskia hajuja ilman hihnaa, ja jos koira jää merkkaamaan ja sen vuoksi hieman jälkeen se juoksee häntä viuhuen hurjaa laukkaa takaisin vaunujen viereen, kehuja keräämään :)
Ja lenkistähän tulee itselle hyvä mieli, raittiissa ilmassa, muita koiranomistajia tavaten virkistyy ja tulee iloiseksi.
On myös kovasti mukava kuinka lapsi haluaa ennen uniaan lukemaan yhdessä seinällä olevasta julisteesta nalle puh runoja. Tuokio lopetetaan aina samaan runoon. Sen nimi on "Äiti" No, se ei kaunistele tai ole kovin ihmeellinen. Mutta silti kertoo äidin rakkaudesta, lapselle sopivalla tavalla, ja arkisella tavalla.
"Äiti, pikku Ruu huokaa, teitkö minulle ruokaa?
Äiti Ruun syliin nostaa, ja suukottaa,
Tietenkin, tietenkin äidin kulta ruokaa saa."
lapsi kuuntelee pää painautuneena uninallea vasten ja välillä haluaa osoittaa jotain kuvaa. Kun sanon viimeisen sanan, tyttö sanoo sen yhtäaikaa: (usein kovaääninen) "saa". Jotenkin jokin liikahtaa sisälläni. tämä on hyvä tapa aloittaa uni. Ja nukutus.
Se aiheuttaa joskus kielteisiäkin tunteita, se tapahtuma kun lapsen silmät olisi tarkoitus saada kiinni, ja pysymään kiinni. Ja vielä saada lapsi nukahtamaan. Kun on ensin luettu vähän rauhassa runoja, tämä tapahtuu paljon helpommin. Itse rentoutuu ja kun muksun aikaisemmat kiukuttelut on sysätty runoilla sivuun, on helpompi huomata miten ihana se oma pieni olikaan. Runoilla harmistus pysyy poissa, eikä häiritse enää nukutusta.
Iltaisin lauletaan vielä unilaulu, sen virkaa meillä toimittaa Nalle Luppakorvan loppulaula se missä lauletaan hyvää yötä piltit....
Sekin on saavuttanut suuren suosion ja valojen sammuttua sitä on mukava laulaa hiljaa uneen valmistautuvalle lapselle, lapselle joka lepää sylissä ja rutistaa unilelua ja kurkkii vielä hetken äitiä, vielä hetken ennen unta.
Aloin kirjoittamaan sinkkuudesta ja halipulasta, mutta tämä näköjään poiki minulle oivan tilaisuuden ajatella, mistä se onni löytyykään. Siitä toisesta aikuisesta jota rakastaa, vai omasta elämästä. Ja jos se onni löytyy omasta elämästä, ennen parin löytämistä, se löytyy varmasti myös suhteesta, kunhan sellaisen löytää.
Kun ei ole tarvetta takertua kehen tahansa, onnen toivossa, ehtii etsiä sitä oikeaa, ja ei edes tarvitse etsiä. Miksi etsisin, kun olen tyytyväinen näinkin. No... ainakin lähes tyytyväinen. Vielä olisi tilaa vieressä, kaikesta onnesta huolimatta :D
Arjesta onni löytyy. Ja kellä onni on, se kirjoittakoon siitä blogiinsa :D