Muumeja ja väsymystä.

Noniin, mistähän alkais.
Meillä ei nukuta. No, juuri lainkaan. Tytöllä tulee hampaita, ja onhan se vähän kiukkuinen. Mulla ei ole enää lainkaan aivotoimintaa kun tilanne stressaa niin pahasti kun oma aika on nollissa ja lapsi on väsynyt ja hermostunut.
Huraa!

Jotain kivaakin, tyttö malttaa istua 20 minuuttia hiljaa paikoillaan kun pyöräytän muumit päälle. Alkumusiikin aikaan kuuluu hiljaista "muumimuumi"-laulelua ja väliin kajahtaa "paapaapapaa"-laulut.
Tytön jalat vispaa pöydän alla ja pää nojaa pöydällä lepääviin käsiin. Koko asunto rauhoittuu -hetkeksi.
No jos jotain kivaa, siitä tulee myös jotain negatiivista.
Kun muumit on loppu, lapsi jaksaa hetken leikkiä muuta, mutta on pian kärkkymässä takaisin muumeja katsomaan. No, eihän 1-vuotias voi koko päivää liikkuvaa kuvaa tuijottaa joten taisteluhan siitä syntyy.
Iltapuurolla tyttö alkoi päättäväisesti hokea "Muumi. Muumi. Muumi!" kun suunta syöttötuolista noustessa ei ollutkaan kohti mystistä "muumilaatikkoa" alkoi huuto ja rimpuilu. Noh, puolensa ja puolensa, kuten usein sanon.

Loppuhuomiona, vaikka väsyttää ja tilanne stressaa, mikään ei saa minua hymyilemään paremmin kuin se, kun tyttö tulee ja muiskauttaa kuolaisia suukkoja tai halaa vaan äitiä.
Tai itse huomaa vaan halata lasta kun toinen tekee tuhmaa, sen loputtoman "Ei saa noin, ei saa näin"-hokeman sijaan, toimii muuten paremmin kun kieltäminen. Ja nimenomaan se että keskittää sen huomion lapseen ja menee kasvokkain ja katsoo silmiin ja ottaa ohjat käsiin.
Sitä on varmaan äidinrakkaus. Hellää opastamistä oikeaan suuntaan.
Mistä se loppumaton äidinrakkaus kumpuaakin, kiitos siitä lähteestä. Maailma olisi varmaan aika paha paikka ilman sitä rakkautta. Vaikka onhan se joskus koetuksellakin, sekin rakkaus.

On myös ihana huomata että kun tulee kotitöiden jälkeen leikkimään lapsen kanssa, että mikä ihana loiste syttyy lapsen silmiin kun saa näyttää äidille että mä osaan tälleen ja tälleen, ja yhdessä tekemisen riemu on loputon!

Näistä pienistä iloista nauttien lienee päästään yli näidenkin hammaskiukkujen, ja potkitaan hammaskeijua (joka ne hampaat tietty tuo) persauksiin.

Joo nyt ei kyllä jaksa keskittyä siihen miltä teksti näyttää kokonaisuutena tuli nyt vaan kerrottua jotakuinkin että näin ja näin liikkuu päässä!

Adios!

Kirjoitettaessa soi Tiktak - Mutta mä rakastan sua