Havaintoretkellä
Toukokuun neljäs päivä valkeni aurinkoisena ja houkutteli pyöräretkelle luontoon. Hanskat käteen ja baanalle. Lämpötila ei suinkaan ollut vielä kesäinen. Luonto kuitenkin hehkui auringonpaisteessa ja linnut lauloivat vireessä sinisen taivaankannen alla.
Havaintoja löytyi normaaliin tahtiin. Tavanomaiset ääntelijät kuuluttivat reviireistään lajikumppaneilleen. uusimmat tulokkaat olivat innokkaimpina äänessä, Kirjosieppo ja leppälintu. Pajulintukin kuulutti olemassaolostaan selvästi runsastuneena.
Uusimman havainnon tein Räystäspääskystä, joka tirskahteli tyypillisesti. äänestä teinkin havainnon, vaikka retki kulkikin keskellä metsäistä osuutta. Ehkä auringon lämpö sai metsän hyönteiset liikkeelle, joita pääsky sitten pyydysteli muuttomatkalla tyhjenneeseen kupuunsa. Haapasaaren sillan tienoo sen sijaan näyttäytyi auringonkilossa varsin tyhjänä. Ainoastaan Kyhmyjoutsen, Nokikana ja silkkiuikku uiskentelivat vedessä. Kalatiiran kimakka ”tiira” – huuto antoi merellisen tunnelmalisänsä. Sueraava uusi havainto kuului taas äänenä tärykalvoillani. Käenpiika piipitti vielä varsin vaisusti mutta kuitenkin selkeästi paluustaan.
Seuraava ääni enteilikin jo hyttysen ininää. Kinnolla innokas omakotiasuja päräytti ruohonleikkurinsa liikkeelle. Kesää enteilevä kuuluhavainto hymyilytti. Yksittäiset äänet muodostavat äänimaailman ja aina uuden lajin äänen kuuleminen tuo jotain esiin muistojen lippaasta. Jotenkin hetken aprikoin leikkurin ääntä käsitellessäni, jotta mikähän laji nyt sitten taas onkaan?
