Blogi

Havaintoretkellä
Toukokuun neljäs päivä valkeni aurinkoisena ja houkutteli pyöräretkelle luontoon. Hanskat käteen ja baanalle. Lämpötila ei suinkaan ollut vielä kesäinen. Luonto kuitenkin hehkui auringonpaisteessa ja linnut lauloivat vireessä sinisen taivaankannen alla.
Havaintoja löytyi normaaliin tahtiin. Tavanomaiset ääntelijät kuuluttivat reviireistään lajikumppaneilleen. uusimmat tulokkaat olivat innokkaimpina äänessä, Kirjosieppo ja leppälintu. Pajulintukin kuulutti olemassaolostaan selvästi runsastuneena.
Uusimman havainnon tein Räystäspääskystä, joka tirskahteli tyypillisesti. äänestä teinkin havainnon, vaikka retki kulkikin keskellä metsäistä osuutta. Ehkä auringon lämpö sai metsän hyönteiset liikkeelle, joita pääsky sitten pyydysteli muuttomatkalla tyhjenneeseen kupuunsa. Haapasaaren sillan tienoo sen sijaan näyttäytyi auringonkilossa varsin tyhjänä. Ainoastaan Kyhmyjoutsen, Nokikana ja silkkiuikku uiskentelivat vedessä. Kalatiiran kimakka ”tiira” – huuto antoi merellisen tunnelmalisänsä. Sueraava uusi havainto kuului taas äänenä tärykalvoillani. Käenpiika piipitti vielä varsin vaisusti mutta kuitenkin selkeästi paluustaan.
Seuraava ääni enteilikin jo hyttysen ininää. Kinnolla innokas omakotiasuja päräytti ruohonleikkurinsa liikkeelle. Kesää enteilevä kuuluhavainto hymyilytti. Yksittäiset äänet muodostavat äänimaailman ja aina uuden lajin äänen kuuleminen tuo jotain esiin muistojen lippaasta. Jotenkin hetken aprikoin leikkurin ääntä käsitellessäni, jotta mikähän laji nyt sitten taas onkaan?

Luonnon monimuotoisuus

Pyöräilin toimistolta UPM:n tehtaille ja havahduin asfaltilla kastematojen määrään. Madot nousevat aina sateella onkaloistaan ja kohtaavat sitten joukkotuhon mustalla pinnoitteella. Mutta kuinka paljon matoja sitten onkaan?
Arvioin keskimäärin matojen yksilömääräksi neljä jokaista pyörätiemetriä kohden. Arvio vaikuttaa jokseenkin alakanttiselta mutta lienee hyvä lähtökohta. Matka tehtaalle on kolme kilometriä, joten siitä laskien tapasin 12 000 yksilöä.
Tästä sain matotiheydeksi 12 miljoonaa matoa neliökilometrillä. Tästä saamme Rauman alueen matoluvuksi 3470 miljoonaa kastematoa, kun Rauman pinta-ala on 288 neliökilometriä. Jos tästä vielä lasken liitsaamieni matojen määrän, huomaan olevani varsinainen häirikkö luonnon tasapainolle?

Uusien liikenneympyröiden yllätys

Kaupunkimme uudet liikenneympyrät ovat vajaan vuoden ikäisiä. Tosin muutama ympyrä on ollut käytössä jo useampia vuosia, joilla olemme saaneet harjoitella.
Nyt nämä uudet ympyrät ovat osoittautuneet ainakin minulle pyöräilijälle surmanloukuiksi. Vaikka asiasta on informoitu ja oppia on jaettu, kuinka ympyrään tulla, ympyrässä ajetaan ja ympyrästä poistutaan, olen selviytynyt törmäyksettä herkän sivusilmäni ja nopeiden reaktioiden seurauksena. Kun nyt tämän olen iskostanut mieleeni, varovaisuus on vain kasvanut. Pyörässäni on kunnon oikeaoppiset valot, heijastimet ja pimeään aikaan käytän heijastinliivejä.
Yllätys on säännöistä piittaamattomat. Nämä kaksi ryhmää koostuvat nuorehkoista naisista ja taksikuskeista. Poikani valisti minua ja sanoi, että varokin niitä naisautoilijoita, koska ne ajavat varovaisuudestaan huolimatta voimavarojensa äärirajoilla. Tätä en oikein alkuun niellyt mutta alan siitä yhä enemmän vakuuttua.

Jälkeemme jää

Joka kevään puheenaihe koiranjätökset saakoon rinnalleen pohdintaa muistakin elementeistä. Useinhan pohdinta pysähtyy yhden haitan ympärille. Pitää kuitenkin aina harkita asioiden useampaa näkökulmaa, kun niitä totuuksia löytyy aina minäni ulkopuolelta.
Pyöräillessäni autojen joukossa herää väistämättä ajatus auton pakokaasuista. Kuinka kauan niiden vaikutus näkyy luonnossa. Väittävät viisaat, että ilmastonmuutos osittain on seurausta autoistumisesta. Entä muut haittatekijät? Entä formulat?
Tupakoitsijoiden tumpit pysyvät luonnon kiertokulussa pitkään hajoamattomana. Kun siihen vielä lisäämme todelliset ympäristömyrkyt, niin vakavasti pohdittava ongelma. Tosin verokohtelu lienee vasta-argumenttina huomionarvoinen. Vastakkain pitää myös asettaa erikoissairaanhoito ja ennenaikaiset kuolemat, jota säästävät yhteisömme voimavaroja.
Samaan pitkän hajoamisen kategoriaan kuuluvat purukumit. Tarttuuhan niitäkin kenkiin ja pikkulasten sormiin sekä siitä suuhun asti. Mitä kaikkea haitta niistä onkaan luonnon eliöstöille. Asia voisi olla arvokas asia tutkittavaksi monen muun nolla-tutkimuksen ohella.
Mutta olisikohan jätöksistä pahimpana mainittava ihmisen pahat puheet, tekemätön työ yhteisön hyväksi tai jopa yhteisten voimavarojemme varastaminen. Voisimmeko pohtia näiden loisten etsimistä ja kouluttamista? Jos koulutus jaopastus ei mene perille, niin sitten kovemmat otteet, joilla vastahanka käännetään yhteisömme hyväksi?

Kevään ryntäys

Illan hämyssä eilen 02.04. lenteli Lehtokurppa kierrostaan metsänreunassa. Tämä karaistunut kahlaalintu on niitä mystisiä metsien asukkeja, josta näkee keväisin tämän reviirilennon ja äänen stip stip gurp gurp. Kottarainen ehti sentään ennen kurppaa. Kolme yksilö viserteli Papinhaan reunan haavoissa. Äänet paljasti palaavat talvehtijat.
Varsinainen muuttopäivä sitten valkeni tänään. Heti alkumatkasta korviini kantautui Punarinnan helisevä laulu. Yllättävän karastunut laji tämäkin. Seuraavassa mutkassa olivatkin sitten Peipot äänessä. Ainakin kolme urosta lauloivat kilvan reviireillää. Yhdellä reviirillä puikkelehti lisäksi väsyneen tuntuinen Räkättirastas, joka juuri oli asettunut paikoilleen yöisen yömuuton jäljiltä.
Lounastunnit ylläri olikin sitten itse Riukhänt, Västäräkki. Tämäkin laji paljasti itsensä tirskutuksellaan Värirauman vesirännillä. Iloisesti yksilö tirskutteli, vaikka keli onkin vielä varsin kolea. Vielä viileämpää on luvassa mutta lintujen joukot ovat jo muuttamassa pesimäsijoilleen.

Minkä nuorena oppii

Lapsena nuorena asiaa pohdiskelin ja totesin, että ajat ovat muuttuneet. Mutta nyt ikääntyessä huomaan, että edelleen halla vie välillä ihmisen kylvämän sadon. Vai viekö sen suuryhtiön toimitusjohtaja. Työmiehen palkka on vuositasolla 30 000 euroa mutta johtajat kulkevat kuukaudessa tasolla, jonka työmies saa elinaikanaan hädin tuskin kokoon.
Tasoitusta saamme kampailussa kuoleman kanssa. Johtaja saa komeammat hautajaiset, kukat, paaden, muistosanat, saattajat. Keho kuitenkin muuttuu maaksi työmiehen tavoin. Kuinka on sielun laita?

Luonto herää
Lumi, se vähänkin, pois pyyhkäistyi. Luonto herää kukkasineen ja muuttolinnut saapuvat. Reviirilaulut kaikuvat jo kuusikoissa Mustarastaan huiluääninä. Kohta smoilla tanhuvilla kiertää Lehtokurppa. Elämä siis voitta taas.