Nyt oli yllätysten päivä..

Ystävät on yllätyksiä täynnä.
Toinen ystäväni tänään soitti ja sanoi olevansa Turussa käymässä ja tulee kahville ja moikkaamaan.
Mä sain ruusuja ja tietty olin pakahtua ilosta kun jälleen nähtiin.
Ajatelkaa että meidän ystävyys alkoi nettisaiteilla ja nähtiinkin ekan kerran kun juttua vaihdettu 9 kk.Onhan se niin että ystävyys tarvitsee kasvot kuitenkin.
Muistan sen kun eilisen päivän kun mä otin yhteyttä tähän ihmiseen.
Kerroin että jokin hänessä vain kolahti minuun *siis teksteissä*ja sanoin suoraan etten lähesty treffi mielessä vaan jos sopii niin olisi kiva vaihtaa juttua/ajatuksia.
Molemminpuolisesti siinä oli jotain ja se vaan kolahti,pidämme toisistamme valtavasti ennenkaikkea ihmisenä.
Vaikka tunteiden rata oli valtava moneen otteeseen niin kuitenkin mulle/meille oli vaan selvää että emme voisi koskaan olla *se oikea*toisillemme.
En mä sano etteikö olisi joskus itketty kumpikin ,mutta aikuisena vain aattelee tiettyjä faktoja ja mahdottomuuksiin ei lähde.
Mut kenties seuraavassa elämässä kohdataan ja hm..ei koskaan tie..nyt hyvä näin..
Ollaan oltu olemassa toisillemme jo 2½ v joten kaikki on mahdollista ,näin netissäkin saada ystäviä!

Niin on ollut profiili joskus aikasemmin netissä mut poistunut välillä et älkää nyt luulko että olen netissä viettänyt aikaani niin kauan:O)
Onneksi aina välillä sitä muutakin elämää!