Blogi

Heräsin 6 aikaan keittämään kahvia pojalle joka valmistautui kesäduuniin lähtöön. Olisi tuo itse saanut tehtyy kahvinsa mutta mä aattelin että ilahdutan häntä aamusta ja halusin varmistaa että eväät kunnossa ym..
Eilen hän olikin itse laittanut kaiken valmiiksi mikä oli hieno juttu , hyvä sinä. Äiti on äiti ja ehkä aina jollain tavalla joskus hösää tietyissä jutuissa ja kantaa huolta.
No siinä se otti kamansa mukaan ja lähti skootterilla aamusumussa menee ja vielä sit munkin piti kysästä että tarkenetko sä collaritakilla muka vaan. Se vilautti pikku hymyn ja ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Taisi aatella että haloo kyllä mä laitan enemmän jos olisi kylmä nyt ,et dont worry...

Yöunet sillä jäi vähiin kun katteli jalkapalloa ja kello taisi olla lähemmäs 1 yöllä kun vasta petiin meni. Tyttöystävä kainalossa ne tossa köllötti ja sain hiukan pimullekin vihjasta että pikkuhiljaa voisit kotiin mennä:O)

Tosta aamukahvin teosta tuli mieleen että mulla on aina ollut tapana herätä keittää sille siipallekkin aamukahvit vaikka itse olisi voinut vielä nukkua. En mä oo koskaan ottanut sitä "pakkopullana*vaan jotenkin on ollut mukavaa antaa toisen herätä rauhassa ja pikkujutuilla huomioida toista. Omasta halustani olen sen kuitenkin tehnyt aina. Eipä kukaan oo koskaan sitä pahana ottanut , päinvastoin. Minkäs sen tekee ,mä oon tämmönen ja oon muutenkin aamusin se virkku vaikka tuntimääräsesti ei olisi nukkunut paljon.

Tytöt nukkui kuitenkin vielä siihen aikaan niin kompisin takasin sänkyyn ja nukuinkin vielä pari tuntii heidän kanssa.Nyt ne syö aamupalaa ja taivas näytää aukenevan ja kenties se aurinkokin pilkahtaa pian näkyviin.
Vaikka ei se haittaa vaikka pilvistä , ulos mennään silti ja koitetaan nauttii päivästä sellaisena kun tulee.

Mä tein ruokaa keittiössä ja toinen tytär huusi vessasta että äiti tuu pyyhkii. No mä sanoin että pyyhi itse , aika opetella ja siskokin jo osaa pepan pyyhkii ite ja mä teen nyt ruokaa , ei millään viitti tässä kohtaa.
Ei ollut hyvä ehdotus kuitenkaan ja komensin isoveljeä jelppimään alakertaan. Hänen suustaan tuli sama teksti kun mun et pyyhi itse.
Aikani kuuneltua sitä kuka pyyhkii ja ketä niin katsoin parhaaksi käydä päästämässä tyttö pois pöntöltä.
Tytöt tuli keittiöön ja jatkoivat keskustelua siitä ko.asiasta.
Iitu sanoi Empul että kyllä sun pitää opetella ja kato mä näytän kuinka sen teet. En minäkään oo aina osannut mut nyt osaan ja säkin opit. Siinä hän havainnollisti siskolle miten pyyhkiminen onnistuu. Emppu hoki kun mä en ylety, mulla on liian lyhkäset kädet ja mä oon liian pieni vielä. Hm..aattelin itsekseni ja kuuntelin juttua. He jatkoivat tarinoimista keskenään ja sit puhe kääntyi isoveljeen. Kyllä velikin pyyhkii pippelinsä aina ja arvaa miksi? No sen takia että se kasvaisi. Ei sen pippeli kasva jos ei kunnolla pyyhi. Hei ja meille kasvaa karvoja sit kun osataan pyyhkii isona hyvin :O)
Nyt olin jo tarpeeksi kuunellut valistusta ja ehdotin tytöille et auttaa pöydän kattaamisessa ja niin sit tekivätkin.
Tästäkin tarinasta huomaa kuinka paljon sitä pienet miettii mielessään asioita ja miten helpottavaa on pikku kannustus asiaan ko.asiaan.

Toivon elämään kaikkea hyvää.
Myös koettelemuksia, että pysyisin vahvana,
jokusen kyyneleen, että pysyisin ihmisenä,
paljon unelmia, että tulisin onnelliseksi.
Onnellinen tulevaisuus on sitä,
että pääsee menneisyyden yli...
Antamalla anteeksi muille ja oppimalla omista virheistään...

"Tyhmyys on sitä, että ei kastu kesällä.
Viisaus on sitä, että näkee sadepisaroissakin auringon pilkahduksen.
Onni on sitä, että tuntee pisaroiden lämmön.
Rakkaus on sitä, että päästää pisaratkin sydämeensä.
Kuinka rakastankaan sadetta."

Tuli käytyy siellä Atussa mökkeilemässä tänään. Lapset oli ihan intsinä ja en yhtään ihmettele , mökkeily on kivaa.
Miten tuo ulkohuussiki osasi olla yksi mieluisimmista leikkipaikoista.
Käytiin kattoo poroja ja hippasen tuli ajettuu mönkijällä ohimennen.
Grillattiin makkaraa ja voi pojat kuinka ne pullakahvit on sit erinmakuisia tuolla luonnonhelmassa.
Tuli muutama kuva otettuu ja pian uudestaan sit taas. Ehkä seuraavaksi tuo aurinkokin paistaa kun nyt hiukan tihkui vettä välillä mutta eipä se meitä häirinnyt.

http://www.youtube.com/watch?v=VI94AsuvUUA

Kaipaus on kuin kaivo jonka veden näkee , mutta ei ylety juomaan.

meni puhki kun viestejä on tullut laitettua jo 500 kpl.

Mä olen ollut ahkera tänään ja siivonnut kotia ja jopa saanut viikattua vihdoista viimein sängylläni olleet puhtaat vaatteet kaappeihin. Voin kertoo että oli aika vuori jo pikkuhiljaa. Huomaa että loma on kun jotkut asiat tuppaa jäädä tekemättä kun aika menee lorvien ja keksii ihan muuta tekemistä.
Huomenna pitäisi lähtee lasten kanssa aamusta mökkeilee Attuun.
Toivon vain että sade ei yllätä ja saadaan nauttia päivästä grillaten ja luonnonhelmassa.

Suihkussa käyty ja jopa yllätän itseni juomalla yhden siiderin janoon.
Nyppisin kulmakarvoja kyyneleet silmissä kun se sit osaa tehdä eetvarttia ja ikuna ei se oo mieluista puuhaa.Yleensä meen oikeen nypityttämään mut nyt ei aikaa liikene lähtee kauneutta hoitaa.
Mä muuten sain hepulin kun huomasin että mulle on kasvanut viikset :D
Onko toi iän tuomaa muutoksia vai mikä hitto sen tekee.Pientä vaaleeta hahtuvaa näkyi olevan.Onneksi ei kunnon parta sentään kasva ,se vielä puuttuisi.
Uskaltaako niit ees höylällä vetää pois vaan mitä tehdä..huih..
Mä oon vanhaksi tulossa ei voi mitään ,se vain on kylmä totuus.
Mikään ei ole niinkuin ennen..
Vaikka mitä siitä ,omatpa on karvani ja eihän koiraakaan ole karvoihin katsomista..

Nyt mä meen nukkuu koiranunta ja huomenna taas jatketaan....

Käytiin lasten kanssa ostaa *korkkarit* kun tyttäret niin kovasti niitä toivoi. Olipa reissu kun ei se riitä että koittaa paria vaan piti sit kaikki mahdolliset kengät sovittaa missä vähääkään jotain kiiltävää :D
No jospa ne nyt sit jättäisi mun piikkarit rauhaan ja onhan se vähän turvallisempaa heidän nilkoille käpytllä oman kokosilla kuitenkin.
Tänään saatiin iloisia uutisia kun poika sai opiskelua varten asunnon ja hyvällä puhumisella irtoi kaksio yksiön hintaan , ei huono supliikki ookkaan tuo ex mies.
Mulle on helpotus kun tietyt asiat on kunnossa hyvissä ajoin ja kaikki paperit kunnossa ajallaan.
Toinen hyvä uutinen on että poika pääsee ensi Maanantaina oikeen kunnon hommiin eikä mee koko kesäloma ihmetellessä ja saa sitä omaa rahaa käytettäväksi enemmän.
Kovasti hänellä on odotus päästä sinne Ruisrokkiin ja onkin jopa tehnyt mulle pikku avituksia että pitää äipällä hyvän mielen et sit saa fyrkkaa tohon reissuun. Oli tosi kiltti kun jussin jälkeen palasin kotiin niin koko kämppä oli suht siivottu ja jopa sen omankin huoneen oli siivonnut vihdoista viimein.
Hyvä hyvä mä tien että on reipas sälli kun haluaa...
Pitäisi tässä laittaa tilaukseen tänään toi rikosrekisteri joka nyt on tuttu juttu kun töihin ne tarvii sen kerran vuodessa ainakin. Aika hassua on että vaikka mä tien että ei mulla mitään merkintää oo niin kuitenkin pikku jännitys aina ko.asiasta. Ihme höpöpää kyllä oon.
Sain kutsun Samppalinnan kesäteatteriin ja päätinpä lupautua menemään.Tuleepa sielläkin sit käytyy ees kerran kesässä jos ei muuten.
Hyvä seura ja esitys ok niin mikäs siinä ja jos ilma sallii siitä sit menoon laivoille parille sidukalle niin jees homma.
Nyt ulos nauttii kelistä ja voisi kait hippasen jotain lukea samalla ajankuluksikin.

Kurkku on kipeä ja päätä särkee , taidan olla tulossa kipeeksi :O(
Vetämätön olo ja mieli tekisi painaa pää tyynyyn vain ja nukkua.
Pakko tsempata kun lapsukaiset kotona ja ei parane nukahdella kuitenkaan. Eikä olisi heille reilua että sulkisin ne sisälle koko päiväksi jotta voisin torkkua. Olen tottunut siihen että kestetään vaikka olisi pää kainalossa , niin se on pakko ja hyvinhän ollaan pärjätty aina vaikka olisi mikä.
Aikoinaan kun lapset oli ihan pieniä vauvoja kärsin suuresti kovista päänsäryistä ja varmasti eron tuomat paineet antoivat lisää pontta tiettyihin oireluihin kropassa ym..
Lapset valvottivat öisin vuoronperään ja univaje oli itsellä suuri.
Hammasta purren sitä jatkettiin päivästä toiseen ja apuakin pyysin lasten hoitoon mutta vastaus oli tyly..jos sulla ei todellista ongelmaa ole niin apua ei heru.
Vaikka en kärsinykään alkoholi ongelmista tai vastaavista niin kait itse tiesin koska on aika pyytää apua.
Lääkärille menin siinä vaiheessa kun silmänpohjaan veti kummasti ja olisi kuin salama viiltäisi päässäni välillä. Istuin kyykylläni ja puristin käsilläni päätäni kun ei enää kestänyt.
Otettiin kuvia ja testejä ja epäilivät kolmoishermosärkyä. Itse olin kovin peloissani ja kyynelehdin epätietoisena mitä tuleman pitää. Ajatus heti oli siinä että mitä jos on jotain vakavaa. Pienet lapset ja vaikka mitä ,se epätietoisuus oli pahinta.
Lopputulos oli se että mitään ei löytynyt ja sain diagnoosin että se on migreeniä. Helpotti se tieto ainakin vaikka mun oli myös tehtävä henk.koht.elämässä pisteet tietyille jutuille jotka vaikutti mun olotilaan. Ero oli miehelleni vaikeaa ja sen sain minäkin tuntea nahoissani. Tyly vastaus oli että kun olet eroa halunnut niin pärjää tai lapset tulee kokonaan mulle. Juuh ,eihän tässä ollut kyse muusta kun voitko ottaa lapsia nyt kun itselläni säryt niin kovat. Tapaamiset on sovittu tiedän mutta ei kaikki asiat kulje kello kaulassa. En jaksanut kinastella ja annoin asian olla. Niin , oliko tuo reilua sanoa noin ,ei mielestäni. Mutta ehkä se silloin häntä olevinaan helpotti kun tiesi että mulla on myös vaikeaa. Että kärsi sinäkin kun minäkin.
En mä oo sanonut että ero mulle olisi helppoa ollut mutta yhteiselämämme ei voinut jatkua kuitenkaan ,silti en mitään huonoa ex:lle haluisi millään saralla. Onhan hän aina lasteni isä siinä missä minä äiti.
Onneksi näistä jutuista on vuosia ja kaikki asiat meni aikanaan niinkuin on kaikille ollutkin hyväksi. Sitä purkaa kiukkuaan ja tietyllä tavalla pettymystä toiseen joka myös on inhimillistä. Hyvä kuitenkin on muistaa että kaikki vie oman aikansa ja katkeruudesta ei ole hyötyä kenellekkään.
Mun lapsilla on hieno isä ja onneksi välimme toimii ja aina ensisijaisesti aatellaan lastemme parasta mitä ikuna tapahtuukin..
No tämä juttu nyt levisi mun olotilasta vähän laajenpaan juttuun mut mitä siitä ,toisinaan käy näin....

Outoa on muuten että vastaavia oireiluja ei ollut sen jälkeen kun tuosta selvisin , että olikohan se migreeniä vai ylikuormitusta monesta asiasta..

Nyt kaipaa sitä helliää joka voisi minnuu hoivata hippasen :O)

Eilen soi puhelin iltapäivällä ja möreä mies ääni sanoo luurin toisessa päässä että rikospoliisista hyvää päivää , onko puhelimessa ???
Pala nousi kurkkuun ja aattelin että apuvaa mitä on sattunut.
Mä taisin olla hetken hiljaa ja sit varovasti vastasin juuh kyllä on.
Tänne meille on erään ihmisen tavaroitten mukana tullut sun pankkikortti.
Ai jaa ,no mulla se kortti on ollut häviksissä jo kohta 2 viikkoa ja kuollettanut sen oon että voit katkaista sen.
Kerroin mitä oli tapahtunut ja hän kehotti mua tekemään rikosilmoituksen vaikka aikaa oli kulunut jo katoamisesta.Kerroin että mä mä en oikeen tiennyt että oliko mun kassi hävinnyt alkujaan mun omasta töpistä kun helposti tulee aateltua että itse oon vaan sen jättänyt johonkin mutta kuitenkin kun asiaa miettisin niin kyllä se loppupeleissä oli viety ja siitä oon 95%varma.
Sanoin että varmasti kenellä tuo kortti oli hallussa niin on tietonen myös kassista muutenkin. Jos olisi ollut rehellinen niin sen olisi palauttanut heti löydettyään korttini.
Niin olihan tuo jo rikos että sen itsellään piti. Oli poliisin tuttu entuudestaan ja pahoitteli ettei muita papereita löytynyt.
Aikamme siinä juteltua tulin siihen tulokseen että ei auta muu kuin kipasta tänään poliisilaitokselle ja tehdä ilmoitus ko.asiasta..
Vähän harmittaa kun aina niin sinisilmäisenä luottaa ihmisiin vaikka tässä sen näkee et ei pidä..
Nyt täytyy pitää parempaa huolta tavaroista ettei tällainen juttu uusiudu..