Blogi

Meillä on töissä kyllä maailman paras kopiokone. Tai ainakin se toimii hyvänä verukkeena tehdä mitään muuta kuin ihmetellä sen hienouksia. Tänään mun piti kopioida kaksi sivua... Ensimmäinen sivu löytyi lopulta koneen uumenista haitariksi rypistyneenä ja toinen joidenkin h*tin telojen väliin juuttuneena. Ja siitä se sitten lähti. Seurauksena oli kolmelta henkilöltä noin puoli tuntia ihmettelyä, luukkujen availemista ja pari painokelvotonta ilmausta. Lopulta kävi ilmi, että tukkeeksi jääneiden paperien poistaminen ei riitä, vaan että kaikki koneen luukut, joita on muuten noin kahdeksan ja pari niistä on erittäin nokkelasti piilotettuja, on avattava ja suljettava ennen kuin hän suostuu jatkamaan. Sain siis lopulta paperini ja sain siirrettyä ne tohon pöydän kulmalle odottamaan ensi viikkoa. Tehokasta eiks jeh.

No, tänään on kuitenkin perjantai ja toi kopiokone jää tänne byrooseen. Kotona en kyllä ikinä jaksaisi katsella mitään noin monimutkaista, epävakaata ja omapäistä laitetta. Tai onhan mulla siellä kyllä nainen... :)

Siis tuolla ulkona laulaa tintti! Mä istun toimistorottana täällä keskellä kaupunkia, parkkipaikan puolella ja täysin eristettynä mistään oikeasta maailmasta ja sit tohon ikkunan taakse tulee tintti laulamaan. Hitto että tuntuu hyvältä! Se on nyt sitten kevät.

Onnea on: luistavat sukset!

Eilen työpäivän jälkeen jaksoin vielä laittaa sukset kuntoon ja painua ladulle. Voiteleminen on aina jotenkin kauhean työlästä ja sen aloittaminen niiin jotenkin vaikeeta. Vähän sama ku tiskaaminen. No sain sit kuitenkin uudet rasvat pohjaan ja itteni ladulle. Talven aikaisemmat hiihtolenkit olivat näköjään jo totuttaneet kropan lykkimiseen ja kun alla oli pitkästä aikaa hyvät hiihtimet, niin olihan se mukavaa. Elämä on joskus mukavaa kunhan vaan jaksaa vähän itteensä kiusata ja huolehtia olosuhteet kuntoon.

Haittapuolena on vaan se, että nyt tekis kovasti mieli lähteä jonnekin pohjoiseen hyville ja pitkille laduille... mut eipä taida olla mahdollista tänä talvena.