Blogi

Näytetään kirjoitukset lokakuulta 2011.

Seko lauantai...  1

Oli ihan sairaan oto päivä eilen... kun nyt vihdoin viimein sain postissa mun iphonen mitä ostin huudosta, niin kävin sit samantien vaihtamassa simkortin sellaiseen mikrosimiin mitä tarvitaan, mut monien kiroilujen jälkeen en saanut sitä kuitenkaan toimimaan. Puhelin piti olla lukitsematon silloin kun ostin sen, mutta näin ei tainnut kuitenkaan olla...
Eilen kuitenkin mun tietokonenörtti-setä tuli mun luo käymään niin kuin oli luvannu, ja yritettiin sitä sun tätä sitten, mut ei mitään... lähdettiin sitten käymään Applen liikkeessä, missä ne totes että puhelin on simlukittu...
siitä mentiin sitten soneran liikkeeseen, ja näissäkin paikoissa joutuu jonottaan ihan pirusti. Mut siinä sitten selvisi että vaikka puhelimen myyjä oli maksanut sen kytkyn kokonaisuudessaan, niin se on kuitenkin lukittuna sen koko ajan mille kytkykauppa on tehty. No voihan sentään... yritin sitten avata uuden liittymän soneralla, mutta kas kun ne halus multa 340 egee et ne avais mulle sellaisen. Mistä hemmetistä mä sellaiset rahat sitten revin kun muutenki joutuu työkyvyttömyyseläkkeellä elämään, ja nyttenki on aika paha paikka kun ostin sen puhelimen sit, niin ei oo oikein rahaa sit millä eläis loppukuukauden.
Annettiin sitten se homma olla, ja mentiin elisa shopitiin että ne saisi vaihtaa vanhan simkortin taas käyttöön... ja siellä se myyjä oli oikein mukava sitten ja sanoi jopa tekevän sen maksutta nyt kun näin oli käynyt. Sain uuden kortin vanhaan puhelimeen, mutta hän ei saanut sitä kaupassa löytämään verkkoa, ja sanoi että siinä voi mennä hetki. Mu sanoi myös että on mahdollista tällaisissa tapauksissa että tarvii ottaa yhteyttä johonki sen firman piilopaikkoihin selvittämään sitä jos ei lähde käyntiin, mutta se paikka ei ole auki lauantaisin. No voi höh... näin siinä sitten kävi.
Jouduin lähtemään kotiin sitten ilman puhelinta, ja näin on tilanne vieläkin... arvatkaass vaan että onko orpo olo ilman puhelinta?! No kyyyl!!!
Ei voinu muuta sitten illalla kuin lähteä karaokebaariin erottajalla... mutta se oli kuitenkin todella mukava käynti, kun oli pari söpöö gimmaa todella söpöillä äänillä kun laulo ihan sikahyvin! Taisin jopa hieman rakastua... voi nami! ;)
Ja siinäkin oli mahtava fiilis kun lauloin mun viimeisen biisin ennen kuin mä lähdin, niin koko helwatun ravintola, mikä oli täynnä ihmisiä lauloi siinä mukana!!! Jeesuskristus sentään että oli hieno fiilis siinä!!! :DDD hih...
Nyt sit vietän sunnuntaita täs koneen edessä kun ei ole mitään muutakaan kontaktivälinettä käytössä kuin sähköposti ja internet... murr!


Normaalia olla outo... :D  1

Mikä on normaali, ja mikä on outo? Sitä sopisi kysyä itseltään vähän useammin mun mielestä...
monien mielestä esimerkiksi sokeus on outoo, mut tosiasia kuitenkin on että se voi tapahtua kenelle vaan. Ja jos se tapahtuu, niin mikä olis sitten niin outoa enää omasta mielestäsi? Täytyyhän sitä jatkaa normaalia elämää, vaikka siinä nyt joutuu opettelmaan vähän uusia asioita ja näin... mut ihminen osaa kuitenki selviytyä luonnostaan. Normaaleja asioita voisi olla esimerkiksi rakkaus ja viha, koska kaikki rakastaa ja vihaa kuitenkin jollain tavalla, ja outous voi olla erinlaisuus... mutta sittenhän on loppujen lopuksi niin että outous on ihan normaalia. Me kaikki ollaan kuitenkin erinlaisia, niin mikä siinä on sitten niin paha? Erinlaiset käyttäytymiset eri tilanteissa, erinlaiset ajattelutavat, erinlaiset vaatetyylit, erinlaiset kaikki!
Saan itse monesti kuulla miten paljon muut miettii miten mä teen juttuja eri tilanteissa, mutta niinhän tekevät kaikki muutkin... viisi fuotta on nyt menny täs pimeessä maailmassa, mut sama nuppi mulla on edelleen käytössä kuin aina ennenki! Sama vanha minä joka aina on yrittäny loistaa positiivisuudella, vaikka välillä tuntuu vähän vaikealta sellainenki.... mut mikään ei ole muuttunu, paitsi se että aikoinaan mulla oli ystäviä ja kavereita ympärilläni koko ajan, mutta enää ei ole kuin muutama harva... se on sääli, mutta kyllähän mä sen myös tajuan että voi olla vaikeeta sopeutua sellaiseen etten mä näe mitään... mut itse joudun koko ajan sopeutua uusiin asioihin, mikä on aika raskasta loppujen lopuksi.
Mutta tilanteelle ei vaan voi mitään! Se on pakko sopeutua, mutta tarttis meistä jokainen osata sitä arjessa kuitenkin. Ja sen kyllä usein huomaa ettei moni juurikaan osaa sitä!
Mä tässä vähän aikaa sitten rupesin miettimään sitä, että kun mulla meni näkö niin se jotenki avasi mun silmät oikein kunnolla viimein... mä huomaan esimerkiksi ihmisen äänestä jo niin paljon, mitä toiset voivat lukea toisen silmistä jne...
Kaikki muut aistithan tarkentuu, kun toinen häviää... aika jännä juttu, mutta näin se kyllä on ja toimii! Yksi tyhmä esimerkki on se kun joku alkaa ihmettelemään kun mä sanon että on ihanan aurinkoinen päivä... sit ne miettii että häh?! Miten sä voit sen tietää? No herra jumala sentään... kyllähän sen auringon tuntee kun se lämmittää! :b
Nykyään löytyy myös niin paljon apuvälineitä joka lähtöön, että me "näkkärit" voidaan olla melkein ihan smalla tavalla netissä miten kaikki muutkin, ja yleisesti käyttää tietokoneita ihan sujuvasti... monesti me tiedetään jopa enemmän jonkun www-sivun sisällöstä kuin moni muu, koska me kuitenki lukuohjelmalla käydään melko tarkasti jonkun sivuston läpi... :D
Samoin puhelimet ja moni muu asia... on tää aika jännä maailma kuitenki missä saa elää! :DDD


Onko se näin vaikeeta löytää jonkun sokeena?  1

Alkaa jo potuttaa vähän... tuolla ulkona kun käy, niin löytyy kahdenlaisia ihmistyyppejä. Yks on sellainen joka katssoo pitkään vierestä että tuohan on sokee, ja sit löytyy niitä jotka eivät välitä ... mutta jos yrittää hakee jonkun ihmisen vierelleen ihan tositarkoituksella, niin miten sen sitten voi järkevällä tavalla saada sanotuksi toiselle?! Suurin osa varmaan miettii että miten tuo nyt voi edes tietää minkä näköinen mä oon, mut siinähän se koko homman juju on... sitä oppii tuntemaan ihmisiä ihan eri tavalla kun ennenvanhaan kun vielä näki.
Tuntuu vaan niin tylsältä kun tietää että oli niin paljon annettavaa, mutta kuka nyt jotain sellaista uskoo? No erittäin harva kyllä... esim minä olen ihan täysin omatoiminen kaveri, asun yksin ja pärjään ihan hyvin tälläkin tavalla... mut olishan se hienoo jos löytäis jonkun kenen kanssa saisi viettää arjen kotoisat hetket jonkun ka, ja laittaa yhdessä rokaa, katsoa telkkarii iltaisin ja ihan juttelukaverina myös.
Onhan mulla tietyt kriteerit naisen ulkonäössä myös, mut ne on kuitenki sivuseikka kun ensin pitää oppia tuntemaan toista oikeesti, eikä vaan ihan pinnallisesti... mut tää ei vaikuta menevän ihmisten kaaliin. Kyllä mä saan usein kuulla miten hienoa se on huomata että sokeanakin voi olla niin kuin kaikki muutkin ulkona, mutta mitäh?! Miks ei muka vois?
No monihan ihmettelee sitä kun karaokessa esimerkiksi pytyy laulaa ihan niin kuin teksti menee ruudulla, mutta jos tuntee biisin ja ymmärtää mitä se teksti tarkoittaa siinä, niin se on aika helppoa sisäistää sen sitten... täytyyhän sitä tunteella laulaakin! Höh... mut mikä siinä sit niin kummallista on?
Nyt sit nukkumaan, ja toivottavasti on uudet ajatukset huomenna sit kun herää.... öitä!


Blind melon  1

No vihdoin viimein olen saanu läppärin takaisin käyttöön, kun se sanoi itsensä irti täs reilu viikko siitten... jos olisi näköö niin olisi ehkä voinu omin päin sitä korjata, mutta selvis että mullahan on takuuta vielä jäljellä kun vein sinne HP:n pisteeseen espooseen! :D jiihaaa!
Mut nyt on kiva fiilis kun on koko hela maailma käsien ulottuvilla! Tänään olisi varmaanki taas lähtö karaokeen, niin kuin yleensä... mut onnex en pahemmin kuitenkaan juo, että saa herätä ilman mitään morkkiksia edellisedtä illasta... heh. Ainoa mikä on jos esim juo soodaa koko illan, niin se vähän alkaa tuntua raskaalta sekin sit lopuksi!
Aivan sama kuitenki... aattelin tähän ruveta vähän kirjoittaa sokean hepun päiväkirjaa, kun koko ajan sitä tapahtuu ja sattuu kun liikkuu tuolla yksikseen. ;b ..mut toisaaltasen voi ottaa seikkailuna joka kerta kun astuu ovesta ulos! Vähän jännitystä elämässä täytyy olla...
Mut jos tällaisen näkkärin näette jossain seikkailevan omiaan helsingin keskustassa, niin ainahan sitä voi tulla kysyyn jos tarvitsen apua esim... se on yleensä pieni piristys arkeen kun pääsee tekemisiin mun kanssa sillä tavalla. :DD
Ehkä sit nähdään tuolla joskus! ..mä tuuppaan aina sanoo näin, koska siitä on vasta 5 vuotta kun näk meni, ja olen aina sanonut näin, enkä aio lopettaa... jos en sanois että nähdään, niin pitäiskö mun sanoo että haistellaan tai jotain vastaavaa?!