Puukko ja puntari

Usein yllättävän näkökulman esseitä tiedon ja taiteen koko kirjosta, huumoria unohtamatta, seassa hieman omaa outolinnun elämääni.

Näytetään kirjoitukset marraskuulta 2012.

Roope vai robotti?  1

"Jo muinaiset roomalaiset" havaitsivat, että miljoonakaupungin tarpeisiin ei voitu sahata marmoria käsivoimin. Nyt ei tarvittu suuria pyramidin rakennuskiviä tai kreikkalaistemppelin pylvään paloja, vaan mahdollisimman ohuita värikkäitä kivilevyjä.
http://www.flickr.com/photos/antmoose/19674209/sizes/o/in/photostream/
Sahattavan määrä nousi satakertaiseksi. Mikä neuvoksi?

Viime aikoina on saatu selville, että heillä oli monia vesivoimalla käyviä kivensahauslaitoksia, joissa sama vesiratas käytti kahta sahaa yhtaikaa, joten kivimiehille jäi tehtäväksi kivien siirtely, sahauksen jäähdytys ja sahan huolto. Tämä, samoin kuin vastaava suuren mittakaavan tapa viljan jauhamisessa, oli koneellistumisen synty. Orjia ja työmiehiä alkoi jo vapautua inhimillisempiin hommiin, jopa pintamaan siirtoa kaivostoiminnassa tehtiin lapiomiesten sijaan vedenpaineella.

Seuraava tärkeä vaihe työläisten korvaamisessa koneilla tulikin varsin myöhään.
V. 1700 Thomas Newcomen paransi kaivospumppujen lähes käyttökelvotonta höyrykonetta niin, että se yleistyi Euroopassa. Pumppaajia ei tarvittu enää.
1733 britit keksivät, että kudottaessa ei tarvitakaan kahta miestä tökkimään sukkulaa edes takaisin loimien välissä, vaan pianon vasaroita muistuttavat iskimet voivat lyödä pyörillä varustettua sukkulaa vuoron perään. Joka kangaspuu jätti näin kaksi miestä - ja perhettä - vaille toimeentuloa. Keksijästä tuli niin epäsuosittu että hän joutui pakoilemaan loppuikänsä.

Näihin aikoihin briteissä maat jaettiin uudelleen, ja suuret määrät köyhälistöä joutui kodittomiksi. Tämä massa oli äärihalpaa työvoimaa alkavalle teollistumiselle, enkä rasita teitä kuvailemalla tarkemmin sitä riiston ja kurjuuden määrää joka seurasi. Teollistumisen vaihtuessa koneellistumiseen olot vain pahenivat, sillä nämä kurjatkin työt vähenivät. 1700 -luvun lopulla jo noustiin kapinaankin ja kehruukoneita rikottiin.

1800 -luvun alussa epätoivoiset työläiset muodostivat mafian lailla operoivan salaseuran, "Luddiitit", jotka lähettivät tehtailijoille uhkauskirjeitä, ja ehkä joku sai hevosenpäänkin sänkyynsä, noin vihjeeksi. Koneita tuhottiin jo matkalla asennettavaksi, ikkunoita rikottiin ja tehtaita poltettiin.
Kähinä jatkui vuosikaupalla: armeija puolusti tehtaita, tehtailijoita murhattiin, luddiitteja pidätettiin ja teloitettiin, ja uskonpa aurinkoisen Australiankin saaneen noina aikoina paljon reippaita käsipareja pakkotöihin, virkistävän laivamatkan jälkeen.

Tämä kehitys on sittemmin jatkunut: yhä uusia koneita yhä monipuolisempiin töihin. Metsäteollisuudessa näkyy varmaan selvimmin, mikä vaikutus työllistävyyteen oli ensin moottorisahoilla, sittemmin isoilla autoilla ja metsäkoneilla. Uittomiesjoukot sun muut kutistuivat muutamiksi metsäkoneen kuljettajiksi ja rekkamiehiksi. (Tehokkuus meni, muuten, samalla niin pitkälle, ettei suomalainen puupellon tuotos enää kelpaa purjeveneiksi eikä laatuhuonekaluiksi; rakentajillakin on vaikeuksia sen kanssa.)

Tehtaissa koneistuminen aiheutti onneksi senkin, että saatiin uudenlaisia, ja ihmiselle mukavampia työpaikkoja menetettyjen raskaiden, meluisten ja pölyisten tilalle. Kun kotimaan kuluttajalla alkoi olla varaa, ja myyntiä suuntautui ulkomaillekin, tapahtui sama kuin tervan viennissä aikoinaan. Paljon uusia työpaikkoja, lisää ansiotasoa, ja sen myötä enemmän kulutusta, ja positiivinen kierre oli valmis. Ammattiyhdistysliikkeen nousu sattui samaan aikaan kun naapurimaamme stalinismiin johtanut vallankaappaus, ja kun naapurimaassa oli tuo pelottava työläiskapinan sytyke ja tuki, tehtaiden omistajat olivatkin yhtäkkiä valmiit kompromisseihin säilyttääkseen yhteiskuntarauhan. Näin olivat koossa kaikki hyvinvointiyhteiskunnan palaset: tehtaat, koneet, investointipääoma, työläiset, ja ammattiyhdistykset, jotka yhdessä, horjuen mutta vääjäämättä, synnyttivät positiivisen kierteen.

Mutta juuri nykyaikana olemme aivan ennennäkemättömien haasteiden edessä. Kun tehtaat tulevat yhä hienostuneemmiksi, ne eivät enää tarjoakaan suurta määrää työpaikkoja, vaikka tehtaita syntyisi kuinka! Moderni paperitehdas pyörii ydinosaamisensa suhteen muutaman kymmenen huipputyöntekijän ympärillä. Kun katsomme filmiä tuliterästä jättiläiskokoisesta metallituotetehtaasta, niin kuvassa ei näy montakaan ihmistä vaikka tuotantomäärät ovat huikeita.

Sähkömoottori- ja taajuusmuuttajatehtaat ovat mahdollistaneet tällaisen, ja nyt ne ovat itsekin saman muutoksen edessä. Työ pilkotaan ensin pieniin osiin, ja tällaiseen yhden toiminnan pisteeseen esimerkiksi asennetaan sellainen älykäs käsiruuvain, joka tietää mitä pulttia ollaan kiristämässä, ja jopa säätää momenttia sen mukaan monesko vääntökerta pultilla on menossa. Väännin ei toimi, jos ihminen yrittää kiristää väärässä järjestyksessä.

Käsiruuvain itse, haluttaessa, jopa kuittaa työvaiheen tehdyksi! Tuloksen arvaa. Virheitä ei tule. No sehän on tietysti hyvä, työläisen stressikin vähenee. Mutta: tällainen työ voidaan antaa vaikka melkein lukutaidottomalle, jos vain halutaan. Halpaa työvoimaa tuotetaan jo kaukomailta, ja jos rajat avataan, tehtaan portille kerääntyy (palkalla millä tahansa) laumoittain halukkaita työntoivojia kuin Steinbeckin romaanissa. Eräänlainen paluu kehruukoneiden synnyn ajan riistettäviin työläislaumoihin?

Todennäköisempää kuitenkin on, että työpisteeseen johdetaan liukuhihna, ja siihen istutetaan robotti! Ne ovat yhä halvempia. Robotti painaa pitkää päivää, eikä rasita henkilöstöpäällikköä.

Lapsuuteni KO Yoshiya Jupiter, kävelee ja lyö kipinöitä! Huutokaupassa 350-500 USd!
Lapsuuteni KO Yoshiya Jupiter, kävelee ja lyö kipinöitä! Huutokaupassa 350-500 USd!

Applen mobiilituotteita tekevän Foxconnin emoyhtiöllä on 10 000 robottia, ja suunnitelma on että niitä olisi miljoona, parin vuoden sisällä! Syynä kiinalaisten liialliset palkat. Kuulostaa tutulta historiasta... Uusia työpaikkoja tullee 2000, mutta arvatkaa, montakos poistuu! Robottityypiksi on kaavailtu - kas, ABB:n "Fridaa", mutta määrä on niin mahtava, että se tullaan takuulla kopioimaan ja tekemään "oma". Jahka näemme lisää suuria tehtaita, joissa robotit tekevät robotteja, niin...

Kirjoittaessani soi Remix of "We are the Robots" http://www.youtube.com/watch?v=FeXTZOSWIUU

Kommentoi kirjoitusta

Digitaalinen renessanssikreivitär  1

No onpas nyt aktiivista ollut minulla.
James Bondista ja seikkailu -illasta jo blogasinkin, mutta muutakin tylsyydenkatkontaa on sattunut.
Eräs ystävällinen sielu duunista ilmeisesti heltyi City-profiilini kauhean ruikutuksen voimasta, ja ihan itse kutsui minut kaverikseen Digiexpo -messuille.
Taisi katua, koskapa sain itse hoitaa puhumisen? No ei voi mitään. Not my fault: olin ihan kiltisti kun nää ei olleet mitkään liikuntamessut joilla voi kokeilla ihme liikuntavehkeitä ja aiheuttaa vaaratilanteita. Aiemmin olemme sattuneet kerran tapaamaan siviilissä juuri liikuntamessuissa, jossa hän ilmaantui taakseni juuri kun yritin tehdä omaa pikaennätystäni rynnäkkökiväärin "pura ja kokoa" -hommassa.
Digimessut - varmaan ainoa paikka jossa minunkin suuntavaistoni pettää, kun seinät ovat samanlaiset ja mikään ei erotu. Nokian ständin etsimiseenkin meni vartti, kun jopa se oli brändin nykytilaa heijastaen ihan matala ja pikkuruinen.
Siellä oli snoukkamessutkin, ja ulkoilukaupan myyjä tuli kädestä pitäen tervehtimään. Onpas tainnut tulla tuhlattua siellä, jooooo...
:-D
Messuilla oli kiipeilyseinä vaikkei se takuulla liity viihde-elektroniikkaan. Enpä kokeillut, vaikka Kampin kauppakeskuksen korkean aulan kattoon asti pystytetyn väliaikaisen seinän kävin aikoinaan vetäisemässä, ihan siksi kun se oli niin absurdia toimintaa siinä paikassa. Olipa täällä messuilla myös laskuvarjojääkäritkin, miksi muka? Juurihan blogasin laskuvarjohypystäkin, olipas sattuma.
Messujen hifipuolella esiteltiin 80 kg painavaa 7400 euron hintaista vinyylisoitinta, ja normit jääkaappipakastimen kokoiset kaiuttimet olivat tietty monilukuiset.
Hifisteille oli rakennettu 50 -luvun tekniikalla superkalliita putkivahvistimia, vain koska sellaisia voi tehdä. Odotin näkeväni jossain jo höyrypannun ja pneumaattisen höyryradion, tai semmoisen jossa on iso veivi kyljessä.
Kotiteattereita esittelevässä huoneessa jytisi niin, että kotona lähtisi maalit katosta ja paikat hampaista, jääkaapin maidot kirnuuntuisivat voiksi,
akvaariosta tulisi kalasoppaa, ja
koirasta skitsofreenikko.

Muistaako joku ikäloppu vielä Sensurround -elokuvatekniikan?
Sillä näytettiin ennen vanhaan
esim maanjäristyskatastrofeja niin että popcornit lentelivät laatikosta.

Hifipuristit hivelivät kuola valuen messuilla platinoituja plugikoskettimia ja kultakuparijohtimia. Sitten he ostavat uuden Jaguarin hintaiset kotilaitteet jotka täyttävät puoli huonetta, ja koska vain eristyneen tontin omakotitalossa niitä voi soittaa niin lujaa että eron kuulee, he pihisyttävät niitä kerrostalokämpissään niin että soundi on ihan sama kuin heillä olisi neljän tonnin laitteet.
Mutta kunhan on isot vehkeet! :-)
Tähän verrattuna meikän kiipeilykamat ja koralliakvaariolaitteet tuntuvat ihan järkiharrastuksilta.
Miehet nyt tekevät välinelajin vaikka joogasta.
Rouva sanoi että teknokiipeilykamojen ostelun fyysinen raja on siinä kun ukko ei enää jaksa kantaa niitä lähestymismarssilla.
Totta!
Sukeltajamiehillä ei ole tätäkään tolkun rajaa. Heillä
on tosi kalliit laitteet, ja he pystyvät ostamaan niitä enemmän kuin jaksaisivat maissa kantaa. Ja vene päälle.

Tyhmin miesharraste, IMO, löytyy juuri hifistä: "äänenpaineauto".
Rakennetaan luksushieno auto. Siihen asennetaan niin isot äänentoistolaitteet kuin mahtuu(300kg ), ja desibelimittari. Sitten asennetaan panssarilasit siksi että äänenpaine särkisi tavalliset. Ovet hitsataan kiinni, autollahan ei ajeta. Sitten soitetaan jytkettä ja vertaillaan kenellä oli autossa eniten desibelejä. Auton sisään meneminen soiton aikana tappaisi hetkessä. En viitsi edes arvailla, mitä mieltä näiden miesten rouvat ovat tämän järjellisyydestä.
Että sellaiset messut, ja sitten kävimme pizzalla. Mangaharrastukseni johtaa minut yhä uusiin japsijuttuihin, nyt sain kaverini puhuttua juomaan Kuplateetä, uusinta aasialaista hottia!

Kuplateetä, uusin villitys Aasiasta
Kuplateetä, uusin villitys Aasiasta

Rouvani oli samaan aikaan blingräppäri Cheekin konsertissa, ja sai signatun julisteen oveensa.
Mitäs siitä, mullahan on Lara Croft -julisteet.
Rouva käy Abreun ja Tuiskun konsertit yms, olipa Shakirankin nähnyt.
Missähän minä voisin alkaa käymään, Flow on vaan kerran vuodessa...? Venuessa on funkkiräppiklubi, hmm.

Cheek on niitä aniharvoja jotka herättävät minussa hiukan negatiivista kateutta. Sanoitukset ovat köyhiä, tyyli persoonaton, laulut ulkoistettuja, ja räppääminen monotonista, aina samanlaista narisevaa kähinää. Bassoradiosta kuulee joka tunti parempaa suomiräppiä, IMO.
Ja se on just Cheek, joka ajelee vuoroin Bentleyllä ja Maseratilla! Siis ei Karri Koira, Ruudolf tai joku muu lahjakkaista, uutta luovista räppäreistä!
Mutta pitää muistaa että Cheek tekee rajusti keikkoja, kai joka päivä. Työvoitto.

Tiistaina rouvani ei ollut kuuntelemassa, vaan esiintyi itse. Nappasin mammani mukaan ja menimme Musiikkitaloon, ja siellähän
se rouva tanssi isolla lavalla elävän orkesterin tahtiin renessanssikreivittären helmikirjaillussa asussa! Wow! Otin sata kuvaa että joku olisi parempi kuin viimeksi oli.
Kun viime aikoina olen katsonut oivaa Borgiat -renessanssisarjaa telkusta,
(Tsiikatkaa tämän blogin musavideo alhaalta!) telkkarin eteen on välillä pöllähtänyt ilmielävä renessanssikreivitär tanssimaan. Tosi surrealistinen fiilis! No onhan tooosi tyylikäs harrastus.

Ihan kivan viulukonserton lisäksi nähtiin Tsaikovskin pianokonsertto. Tsaikulla ei tainnut huonoja sävellyspäiviä ollakaan. Taas huomasi ketä Sipulius on kuunnellut ahkeraan.
Liettualainen pianisti soitti kuin piirrettyjen Tom -kissa, ilmeillen raivokkaasti ja nenä kävi välillä melkein koskettimissa kiinni. Mutta oli se hyvä!
Rouva poistui kahvittelujen jälkeen omiin puuhiinsa ja palasi illalla sinne kuuntelemaan oopperalaulajatuttavansa konserttia.
Minä pyöritin mammaa ostoksilla ja lähetimme sukulaisille facepostia kaukomaille minun pikku pinkillä miniläppärilläni, maailman kahdeksas ihme mammalle, ja onhan se kyllä ihme, ei siitä kauan ole kun kaukopuhelut oli kalliita.

Digimessuilta en ostanut kuin kosketusnäyttöhanskat, ja supertaskulampun. Sen linssin ympärillä on metallihampaat, ja kerrottiin että ne on kolariauton ikkunan särkemistä varten. (Minä taas ajattelin heti katuryöstäjän ohimoluun särkemistä.) Sen pikku vehkeen valo voi tehdä näkövaurion, oikeesti; siitä varoitettiin kirjallisesti. Se olikin pimeässä metsässä hurja, kuin auton valot, mutta kapeampi kiila.
Lamppuni saa välkkymään strobolle, joten sillä voi äkkiä, jopa vahingossa, myös tehdä kaikki lähistön terveet ihmiset pirun vihaisiksi ja saada epileptikot sätkimään lattialle. Että sainpas edes jotain extremeä taas. :-)