Huolia, murheita, turhia toiveita....

Mulla taitaa olla taas aivan liikaa aikaa näin yövuoroissa.

Yö tosin alkoi vallan mukavissa merkeissä, rocksin jameissa kun oli aivan mahtava meno, niin sitä melkein kerkesi unohtaa maalliset murheensa,
ja eiköhän sieltä tehtaalta soiteta että töihin vaan koneet lämpiää jo..

Olivat saaneet mun koneille konemiehen käynnistelemään niitä (oman vuoron kaveri kun on singaporessa formuloita kattomassa).
Siispä siitä sitten pirun hyvät jamit kesken ja töihin.

No oli siellä töissä sitten aivan liikaa aikaa pohdiskella elämän syntyjä syviä....
Aloitin siinä jamien jälki fiiliksissa muistelemaan mitä kaikkee sitä ollaankaan tähän kolmenkympinikään keritty nähdä ja kuulla, ja jostain syystä tuli aloitettua parisuhde kokoelmalla, sekä niiden päättymisen syistä.
Milloin toinen on huomannut että sinkkuna onkii mukavempaa kokeilla kaikkea hauskaa, "eikä sitoutuminen ole just nyt tää mun juttu".
Noo siitä sitten muutaman vuoden päästä asunnon poltettuani seuraavaan ja pari omakotitaloa ja pakkilainaa myöhemmin sama laulu uudestaan..
Tietysti tyhmänä ja sovittelevana luonteena niin eipä niistä jääny ku laskuja ja vaatteet mukanaan kannettavaksi.
Yksi täydellinen eroon kasvaminen ja pari sellaista jotka loppui ennen kuin kerkesi kunnolla ees alkaa:
Kumma kyllä mistä niitä sydämmiä riittääkään ulos revittäviksi.

Tästä sitten suoraan jonkin ihme aasinsillan kautta nuoruuden töppäilyihin,sekä menetettyihin mahdollisuuksiin, kavereihin , sukulaisiin jotka ovat poistuneet lähipiiristä joko oman köyden,auton tai muuten vaan jäänyt taakse tässä elämässä.
Tosin niitä on turha miettiä mitä oisin voinut tehdä, jos kerran ei sunnuntai iltana toista huvittanut tulla kylään vaikka laiskana tekstarilla pyysin ja seuraavana yönä itsensä ripustaa suihkuunsa roikkumaaan niin eipä sille voi mitään, tai välttämättä haluaa ajaa kahtasataa puuta päin niin minkäs sille mitään voi.
Tai saati sitten sille että joku saa hirveen skitsofreenisen psykoosin pilven poltosta että luulee faijansa yrittävän tappaa häntä..

Siitä sitten pohtimaan mistä sitä ollaan itse selvitty hengissä ja mikä tärkeintä ystävät ja läheiset on selvinny.
Päällimmäisenä mieleen tulee eräskin nuoruuden auto ajelu jonka lopputuloksena dyna kaksi kertaa katon kautta ympäri.. toisin kuka vittu piti silloinkin hyvänä ideana matkustaa autonlavalla.
Pintanaarmuja ei muuta ja hyvä niin.
Seuraavaksi ajatus kääntyi erääseen myöhäiseen iltaan jolloin tuli kavereiden pyynnöstä lähdettyä kylille katsomaan kuka on kuka.
No eipä sitä ois voinut arvata että paikallinen auvinen/saari (edit*tapahtui muuten kymmenen vuotta ennen mainittuja poikia*)
on kattonut liikaa gansta elokuvia ja päättää isin kakskakkosella tehdä drive by shootingia keskellä keskustaa.
Onneksi siellä on niin juoppoa porukkaa etteivät olleet kerinneet tulla vielä paikallisbaarista ulos, niin eihän se mihinkään osunut.

No ketä vanhoja kaivaa sitä tikulla silmään vai miten se oli..
Mutta ei se oo mikään ihmekkään ku noita muistelee näin yövuoron aikana että sitä tuntee olonsa hieman apeaksi..

Mut joo jos sitä vaiks nukkumaan koittais mennä tän ylikuormitetun aivokopan kanssa yrittäis niin ehkä se aarinko paistaa joskus tännekkin..
Vielä kun oppisin nauttimaan taas niistä pienistä iloisista asioista mitä päivät tuo tullessaan, niin siinäpä se turha toive taitaisikin olla :D