Blogi

Tänään poikien kanssa muisteltiin vanhoja ryyppyreissujamme menneiltä vuosilta, sekä nuoruuden pussikalja viikonloppuja.

Tulin huomanneeksi että minähän taidankin olla varsin selväpäinen ryypätessäni, tai tylsä riippuen miten sen nyt ottaa.
-kännitappeluita 0
-kännissäajeluja 0
-kännissä telomisia 0
-kalsarikännejä 0
-muita kännitöppäilyjä, riittävästi :)
-krapulantakia töistä poissaoloja 1
-sammuneiden kotiinsa auttamisia, likaa
-parisuhdeneuvontaa, liikaa
-tappeluihin väliinmenemisiä, niitäkin riittävästi
-puukkotappeluihin väliin menemisiä 1
jne..jne...

Tätä sitten rupesimme porukalla pohtimaan, että mistä lienee johtuu moinen kamala käytös..
Tulimme siihen lopputulokseen että eihän niitä tarvitse itse tehdä riittää kun niitä näkee, ja onhan niitä nähtykkin riittävästi ja niiden seurauksia.
Esim ala asteen loppupuolella olin välillä naapureille lapsenvahtina, niin siellä oli tapana sitten ravinteli illan päätteeksi keskustella hieman rakkaudesta.(suomeksi mättää toisiaan turpaan ja sopia seuraavana päivänä tahi viikkona)
Niin sieltä kun lapset yleensä meille sitten yöksi tulivat, niin se saattaa aiheuttaa sellaista käytöstä, että tänäkään päivänä en tykkää ottaa itse tippaakaan alkoholia jos samassa taloudessa on lapsia paikalla.
Tai no joo saunaoluen ehkä pitkin hampain suostun juomaan..
Saati sitten että humalassa rupeaisin keskustelemaan "parisuhdekiemuroista"

Kalsarikännejä en ole koskaan ymmärtänyt. Mitä järkeä on juoda kotona useimmiten yksin viinaa pelkästään sen takia että pääsee humalaan??
Kyllä minä ainakin juon karkoittaakseni perisuomalaista ujoutta ja siten helpottaa tutustumista ja muuta kanssa käymistä muiden ihmisten kanssa.
Sama juttu suruun juomisessa ei ymmärrä...

Kännissäajamisen seurauksia nyt näkee harvasen päivä jossain lehdeessä tai paikallisen männyn ympärillä.

Mikäköhän siinäkin on että jotkut humalassa ollessaan tuppaavat olemaan teräsmiehiä tai hämiksii?? Toinen yrittää lentää liikuntasalin katolta *molemmat jalat poikki* toinen taas kiipeilee parvekkeella *putosi nousi ylös meni kotiinsa ja kuoli*

Niinpä minä kannan ja huolehdin kaikista ketkä osuvat lähelleni ryypätessäni ja selvinkin päin ollessani, sillä ketään ei jätetä oman onnensa nojaan..

Että ollaanpa varovaisia siellä.. :)

Mulla taitaa olla taas aivan liikaa aikaa näin yövuoroissa.

Yö tosin alkoi vallan mukavissa merkeissä, rocksin jameissa kun oli aivan mahtava meno, niin sitä melkein kerkesi unohtaa maalliset murheensa,
ja eiköhän sieltä tehtaalta soiteta että töihin vaan koneet lämpiää jo..

Olivat saaneet mun koneille konemiehen käynnistelemään niitä (oman vuoron kaveri kun on singaporessa formuloita kattomassa).
Siispä siitä sitten pirun hyvät jamit kesken ja töihin.

No oli siellä töissä sitten aivan liikaa aikaa pohdiskella elämän syntyjä syviä....
Aloitin siinä jamien jälki fiiliksissa muistelemaan mitä kaikkee sitä ollaankaan tähän kolmenkympinikään keritty nähdä ja kuulla, ja jostain syystä tuli aloitettua parisuhde kokoelmalla, sekä niiden päättymisen syistä.
Milloin toinen on huomannut että sinkkuna onkii mukavempaa kokeilla kaikkea hauskaa, "eikä sitoutuminen ole just nyt tää mun juttu".
Noo siitä sitten muutaman vuoden päästä asunnon poltettuani seuraavaan ja pari omakotitaloa ja pakkilainaa myöhemmin sama laulu uudestaan..
Tietysti tyhmänä ja sovittelevana luonteena niin eipä niistä jääny ku laskuja ja vaatteet mukanaan kannettavaksi.
Yksi täydellinen eroon kasvaminen ja pari sellaista jotka loppui ennen kuin kerkesi kunnolla ees alkaa:
Kumma kyllä mistä niitä sydämmiä riittääkään ulos revittäviksi.

Tästä sitten suoraan jonkin ihme aasinsillan kautta nuoruuden töppäilyihin,sekä menetettyihin mahdollisuuksiin, kavereihin , sukulaisiin jotka ovat poistuneet lähipiiristä joko oman köyden,auton tai muuten vaan jäänyt taakse tässä elämässä.
Tosin niitä on turha miettiä mitä oisin voinut tehdä, jos kerran ei sunnuntai iltana toista huvittanut tulla kylään vaikka laiskana tekstarilla pyysin ja seuraavana yönä itsensä ripustaa suihkuunsa roikkumaaan niin eipä sille voi mitään, tai välttämättä haluaa ajaa kahtasataa puuta päin niin minkäs sille mitään voi.
Tai saati sitten sille että joku saa hirveen skitsofreenisen psykoosin pilven poltosta että luulee faijansa yrittävän tappaa häntä..

Siitä sitten pohtimaan mistä sitä ollaan itse selvitty hengissä ja mikä tärkeintä ystävät ja läheiset on selvinny.
Päällimmäisenä mieleen tulee eräskin nuoruuden auto ajelu jonka lopputuloksena dyna kaksi kertaa katon kautta ympäri.. toisin kuka vittu piti silloinkin hyvänä ideana matkustaa autonlavalla.
Pintanaarmuja ei muuta ja hyvä niin.
Seuraavaksi ajatus kääntyi erääseen myöhäiseen iltaan jolloin tuli kavereiden pyynnöstä lähdettyä kylille katsomaan kuka on kuka.
No eipä sitä ois voinut arvata että paikallinen auvinen/saari (edit*tapahtui muuten kymmenen vuotta ennen mainittuja poikia*)
on kattonut liikaa gansta elokuvia ja päättää isin kakskakkosella tehdä drive by shootingia keskellä keskustaa.
Onneksi siellä on niin juoppoa porukkaa etteivät olleet kerinneet tulla vielä paikallisbaarista ulos, niin eihän se mihinkään osunut.

No ketä vanhoja kaivaa sitä tikulla silmään vai miten se oli..
Mutta ei se oo mikään ihmekkään ku noita muistelee näin yövuoron aikana että sitä tuntee olonsa hieman apeaksi..

Mut joo jos sitä vaiks nukkumaan koittais mennä tän ylikuormitetun aivokopan kanssa yrittäis niin ehkä se aarinko paistaa joskus tännekkin..
Vielä kun oppisin nauttimaan taas niistä pienistä iloisista asioista mitä päivät tuo tullessaan, niin siinäpä se turha toive taitaisikin olla :D

tulipas nukuttua taasen, vaikka sitä kotiin pääsi jo neljän maissa.
niin mikä siinä on että pitää sitten kukkua ja valvoa aamunkoittoon??

hiljainen ilta oli. liian hiljainen. kerkesin taas ajattelemaan mikä on vaarallista.
no onneksi muutama hyväkin tyyppi oli paikalla jotka sai mielen piristymään :D
no tänään taas uusiksi, saas kattoo miten äijän käyp kun pomohenkilö taas vaihtuu tässä parin viikon aikana, miten vaikuttaa henkilöstön vaihtumiseen

Taas sitä mennään töihin meinaan.

Pitäähän jonkun janoset jouttaa humalaan tänäkin viikonloppuna.

Ei huvittais taas pätkääkään mut käydään nyt vittuuntumassa :)

Tosiaan repesin naureskelemaan tänään , kun töiden jälkeen paikallisen kunnan pääkirjastoon astelin nuotteja hakemaan..

Selailin siinä kaikessa rauhassa eri nuottivihkosia ja kirjasia, kunnes korviini kantautui pienen hento ääni..

pikku poikanenhan se siinä (noin 10 v) jutteli kirjaston musiikkiosaston sedälle mukavasti musiikista..

tuntui olevan kovasti kiinnostunut jimi hendrixin soittotekniikoista ja muusta aiheeseen littyvästä oli kuulemma internetistä oikein hakenut tietoa.
Taas keskityin omiin puuhiini hetkeksi kunnes keskustelu kääntyi
Hanoi rocksin viimeisiin vaiheisiin..
siis sillon kasikytluvulla

kovasti poikanen tuntui olleen tietoa haalineen aiheesta. oikeen piristi vanhan miehen mieltä huomata, että kyllä sitä nykyäänkin taitaa sentään jotain kiinnostaa muutkin kuin ainaiset pelit ja muut hilavitkuttimet.

Tuli oikeen oma nuoruus mieleen kun itse kiusailin paikallisia levykauppiata ja musikantteja :D