uusi koti

On tosi vaikeeta käsittää et oon muuttanut. Olen asunut tähän asti porukoiden luona kanssa. Mutta nyt asun sörkäs ihanassa ihanassa kämpässä. Neliöitä 130, 4 kämppistä, 2 kissaa.
Oma huone alkaa pikku hiljaa näyttää kodikkaalta, mutta tajusin et mä en oo syntynyt remppaajaks!
Kämppikset ihan ok. Yks tyyppi sellanen et menee hermot, ku se on aika kakara vaikka ikää 24... Ärsyttää ku jengi ei siivoo jälkiään: tiskit tiskaamatta, bioroskis tiskipöydällä, lavuaarit mustia...
Joo, joo, itsehän mä tänne vapaaehtoisesti muutin. Ja tein oikean ratkaisun. Nää tyypit tukee mua, kaikki mestat lähellä, aina seuraa, mutta omaa tilaa niin paljon ku tahtoo.
Mun mielestä porukoiden luota muutto on kuitenkin eräänlainen virstanpylväs elämässä, nyt pystyy oikeesti itsenäistymään. Jokaisen on tajuttava että on oman onnensa seppä. Ei elämässä pärjää kultalusikka suussa.
Mun pää hajoo...ei johdu oikeesti tästä kämpästä. Johtuu siitä että oon ekaa kertaa vuosiin käsitellyt asioita päässäni ilman päihteitä.

Kirjoitettaessa soi foo fighters: burn away