Etsintäkuulutus

Kadonnut oma rauha ja nautinnon tyyssija.

Josko kukaan olisi sattunut näkemään vapaana kulkevaa, pikkuruista tai vähän suurempaa (olotilasta riippuen) onnetonta kotia, voisi pikimmiten ilmoittaa Kukkeille, kiitos. Kukkeilta katosi pari kuukautta sitten koti ja siitä asti pieni parka on asunut siltojen alla. Jos kavereita voi silloiksi kutsua.. Tai äitiä.

Mikäs siinä on asustella mamman kanssa kallionkolossa, mutta kun hän on liikaa paikalla. Ja Kukkeilla olisi kovasti muuta käyttöä tyhjälle asunnolle. Ei ihan tyhjälle, vaan sillä tavalla sopivasti kalustetulle. Oikeastaan riittäisi, että siellä olisi sänky. Tai sohva. Tai edes patja. Tai olisi edes se oma koti.

Kukkei on koditon, työtön ja rahaton. Ja ei sittenkään ole. Kukkei on jakomielitautinen. Itseensä pitää polkea hieman vauhtia … Mitenniin ”hieman”?!?! Paljon! Enemmän! Kaikki! Liikaa! … ja laittaa asiat järjestykseen.

Kukkei sai viikko sitten lauantaina kyytiä Merihaan autohallissa. \o/ Takapenkiltä kuului kiljuntaa ja riehakasta käsien taputusta. Tai olisi kuulunut taputusta, jos Kukkei olisi onnistunut osumaan kätensä yhteen, mutta kiljuntaa kyllä. Kuinka ei-minkään-näköinen auto voi lähteä niin ärhäkkäästi? Parasta! Wrooooooooooooooooom!