Blogi

Kadonnut oma rauha ja nautinnon tyyssija.

Josko kukaan olisi sattunut näkemään vapaana kulkevaa, pikkuruista tai vähän suurempaa (olotilasta riippuen) onnetonta kotia, voisi pikimmiten ilmoittaa Kukkeille, kiitos. Kukkeilta katosi pari kuukautta sitten koti ja siitä asti pieni parka on asunut siltojen alla. Jos kavereita voi silloiksi kutsua.. Tai äitiä.

Mikäs siinä on asustella mamman kanssa kallionkolossa, mutta kun hän on liikaa paikalla. Ja Kukkeilla olisi kovasti muuta käyttöä tyhjälle asunnolle. Ei ihan tyhjälle, vaan sillä tavalla sopivasti kalustetulle. Oikeastaan riittäisi, että siellä olisi sänky. Tai sohva. Tai edes patja. Tai olisi edes se oma koti.

Kukkei on koditon, työtön ja rahaton. Ja ei sittenkään ole. Kukkei on jakomielitautinen. Itseensä pitää polkea hieman vauhtia … Mitenniin ”hieman”?!?! Paljon! Enemmän! Kaikki! Liikaa! … ja laittaa asiat järjestykseen.

Kukkei sai viikko sitten lauantaina kyytiä Merihaan autohallissa. \o/ Takapenkiltä kuului kiljuntaa ja riehakasta käsien taputusta. Tai olisi kuulunut taputusta, jos Kukkei olisi onnistunut osumaan kätensä yhteen, mutta kiljuntaa kyllä. Kuinka ei-minkään-näköinen auto voi lähteä niin ärhäkkäästi? Parasta! Wrooooooooooooooooom!

Vai lopun alku?

Lopun alku kun ei ole välttämättä negsu. Uusi alku on aina hyvästä, ja sitähän Kukkei tarvitsee. Suurin osa viime kesän ongelmista on vihdoin ratkaistu.

Tarvekartoitus on tehty, projektisuunnitelma vireillä ja nyt kaikki kolme persoonaa voivat elää sulassa sovussa. Tai siis kuusi, eli kaikki sisarusten persoonat yhdessä.

Ensimmäinen testikierros on käynnistetty ja tulokset näyttävät vastaavan vaatimusmäärittelyjä. Eli hyvältä vaikuttaa. Kukkei ja Eluko ovat osanneet vihdoin yhdistää asiat toimivaksi kokonaisuudeksi. Vauhdikas koti-ilta on mahdollinen ja urheilua saa kun juoksee parvekkeen ja olohuoneen väliä. Jokaisen persoonan tarpeet tulee siis tyydytettyä. Tai siis ei aivan kaikki, sillä tilanteen kehittyessä uusia tarpeita syntyy kuin vihreitä miehiä päivän paisteella.

Ja ne lokit! Ne ovat vihdoin tajunneet, ettei Elukon, Kukkein ja pupujen ylivaltaa voi päihittää. Lokit eivät varmaan ole vaihtaneet talvirenkaita alle, eivätkä niiden kamerat kestä kylmää. Tai sitten se väistyminen johtuu siitä, että Kukkei on viidakkopupu ja Eluko on loppusuoralla sisäistämisvaiheessa.

Viidakkopupuksi ei kasveta, siihen herätään. Se ón eräänlainen herätysliike, tosin yksilössä pitää itää viidakkopupun siemen, jotta tavoitteeseen pääsisi. Joka aamu Eluko odottaa, että heräisi viidakkopupuna. Joku päivä, tai aamuyö, se tapahtuu. Siihen asti Kukkei vaanii yksinään kiviä keihäänsä kanssa ja irvistelee vihaisena. Uusia kiviä tulee aina, joten Elukolla ei ole kiirettä.

Kukkei on välittäjäaine ja Eluko reseptori. Vastaus on 3.

Kukkei tuli hoitoon Elukolle. Jokin vaivasi nuoremman sisaruksen mieltä, muttei se tiennyt mikä. Pakko oli vain tulla ja jäädä nojahaliin isoksi ajaksi. Oikeaa sanaa kuvailemaan Kukkein tunnetilaa oli vaikea löytää, sillä Kukkeilla on tapana unohtaa ne sanat, joita ei käytä. Jos Kukkei on hiljaa esimerkiksi puoli päivää, hän ei osaa enää puhua. Suusta tipahtelee etäisesti sanoja muistuttavia äännähdyksiä, mahdollisesti jotain ymmärrettävääkin. Tosin elehtiminen ymmärretyksi tulemisen edesauttamiseksi on sitten sitäkin suurempaa.

Parin tunnin häilyvän ja keskittymättömän muistelun jälkeen oikea sana hyökkäsi sohvan takaa, kuin lauma nuijasodan aikaisia äijänköriläitä.

"EROAHDISTUS!!", Kukkei kiljui, kuin possu tajuttuaan pääsevänsä keskeiselle paikalle joulupöytään, ja aiheutti Elukolle pienoisen paniikkikohtauksen. Jokusen hetken kuluttua nojahaleilu jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Muistona muistin hetkellisestä virkistymisestä jäljelle jäi hajonnut sohva ja valkoista tomua lattialle Elukon järsittyä kaapiston suihinsa hädissään. Valkoista pölyä jää tosin kaikkialle, missä Kukkei käy. Panikointi hänen ympärillään on normaali toimintamalli paikasta ja henkilöistä riippumatta.

"Mä itse oonko syy, jos vauhti hiljentyy??", Kukkei lauleli loppuillasta ja totesi heti perään, ettei vika ole hänessä vaan kondyktöörissä. Tai veturissa. Mistä noista tietää etukäteen. Kalliiksi vain tulee, jos joutuu kulkemaan hitaalla menopelillä.

Jos Eluko olisi mies, niin hän olisi mutkalla.
Jos Kukkei olisi nainen, hän olisi pikasieni.

Asiat sujuu! Suffelii!

Kaikki kolme koolla: Eluko, TauTau ja Kukkei :) <3 Kuin ennen vanhaan, eli viime kesänä. Mutta se on niin kaukana. Muistikuvat ovat jo hämärtyneet ja aika kullannut muistot.. Tai sitten ei. ;) Jos ne olivat jo silloin kultaa, niin tuleeko niistä ajan kanssa platinaa? Vähänkö sitä olisi silloin rikas. Rakas. Köyhä. Varas.

Nenät ovat hassuja. Pienenä en piirtänyt ihmishahmoille neniä, kun ne olivat mielestäni epäilyttäviä. Kaksi reikää keskellä päätä. Jos on muutenkin reikäpää, niin ei silloin tarvitse enää ylimääräisiä. Nenät tukkoon! Jokainen.

Toisaalta pienenä piirsiin E-kirjaimeen niin monta vaakaviivaa, kuin siihen suinkin vain mahtui, enkä ymmärtänyt miksei kirjaimeni muistuta esikuvaansa..

Uuoh, mistä sen alkaisi?

On kuin olisi mieli narukeränä ja joku näppäräsorminen pikkumies olisi tökkinyt elämänsä vimmassa molemmat langanpäät keskelle kerää. Aivan sama mistä nykii, niin saa vain lisempää silmukoita käsiinsä.

Kaikki on parain, hyvemmin kuin piiiiiiiiiiiiiitkiin aikoihin, ja silti tuskistuttaa. Kaikki johtuu kahdesta asiasta. Tai oikeammin niiden puutteesta. Toinen on onneksi järjestelykysymys, mutta se toinen... Se ei ole Kukkein käsissä. Tai siis on se ollut, muttei ole nyt ja silloinhan sitä eniten tahtoo, kun ei voi saada. Täyttyykö tahto - ei voi tietää. Voi vain puhallella irronneita ripsiä sormienpäistä ja toivoa.

Jos vain tietäisi. Eieiei.. ei tietäisi.

Masokistista ehkä, mutta tavallaan epätietoisuus tuntuu hyvältä. Varmuus ahdistaisi sillä silloin voisi olla varma, että kaikki olisi epävarmaa. Jos ei ole mitään, mitään ei voi hävitä. Kerpeleeeeeen kerpele!! Entäs jos siltikin tahtoo kaiken? Ja halu on niin kova, ettei paikoillaan pysy.. Ei pysty pysymään. Kumipallo-Kukkei.

Puuh, järjestyisi edes puolet asioista, niin kestäisi. Olisi valmis paljoon. Puljuun. Paljuun.