*murrrr*

Raivostuttaa, kun raivostuu menneille tapahtumille ja ihmisille, joille ei mitään voi. Sit saa itkuraivarit ja raivaa kaikki rojut eripuolille kämppää mahdollisimman pitkälle ja nopeasti. Seuraavaksi menee hermot, kun mikään tavara ei ole paikallaan ja joutuu itse siivoamaan omat jälkensä. Viimeistään silloin ärtymys ja kiukku käsikädessä, reippain mielin astelevat yli sen rajan, jolloin silmissä pimenee, korvien juuresta lähtee kohina liikkeelle päälakea kohti ja aivot pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyvät vaivihkaa lomaparatiisiin viheltelemään, "Ei me mihinkään olla tässä menossa. Miten niin? Trallalaalalaala". Aivan sama onko kukaan vastaanottamassa kehittävää palautetta asioista, jotka eivät heitä koske tai ei, sillä ei siitä mölinästä saisi kuitenkaan mitään selvää. Tai vaikka saattaisikin sanan sieltä, toisen täältä ymmärtääkin, niin ei niistä saisi koottua järkevää kokonaisuuttaa kuitenkaan, kun huomio olisi pakotettu kiinnittymään varsin tiukasti kohti lenteleviin vaaseihin ja pyykkipoikiin.

Jälkeen päin ei kannata vaivautua utelemaan syitä yksipuoliselle riitelylle, sillä tapahtumasta ei valitettavasti jää minkäänlaisia muistijälkiä kovalevylle.