Musiikkia korvilleni

Jokaiseen mielentilaan on oikeanlaista musiikkia, niin sanotaan. ¨

Kuuntelin Radio Aaltoa mielentilassa, joka vastasi radiokanavan nimeä, mutta ei se musiikki siihen sopinut. Ei sitten kirveelläkään. Tosin käsittelyn jälkeen jouduin ostamaan uuden radion ja poistin kirveen järveen.

Rupesin miettimään sanontaa ja päädyin lopputulokseen, että on paljon musiikkia, joka ei sovi mihinkään mielentilaan. Näitä ovat ainakin muzak, saksalainen jazz, kansanmusiikki, ranskalainen rap ja Aki Sirkesalo. Ja Sami Saarta dissaan ihan omista syistäni.

Eikä musiikki voi tietää mihin mielentilaan se syntyy.

Säveltäjä ei luo musiikkia, sillä sävelet tulevat hänen päähänsä jostain, joten musiikki on jo syntynyt ja odottaa vain, että joku kuulisi sen ja kirjoittaisi ylös. Niinkuin Kukkei odottaa, että Eluko loisi hänen ajatuksensa ääneksi ja lauseiksi.

Joihinkin mielentiloihin ei ehkä olekaan musiikkia. Ei voi olla. Ei niin sekavaa ja vauhdikasta sointusikermää ole. Silloin on parempi vainuta ääneti.

Miksi pitää kävellä kysymään vastausta muualle ja muistaakin sen samalla, kun kysyy? Ja silti kysyy puoliksi sen kysymyksen. Ja sitten vastaa ääneen itselleen. Onko sitä niin riippuvainen muista, vai muistuttavatko muut asioista, joita koittaa alitajuisesti unohtaa?

Vainupoliisien 3. sääntö: Älä pidä muita duunikavereita.
Vainupoliisien 4. sääntö: Älä ajattele.