Perhetarina

Aikuikai oli tyystin lost. Ensin hän etsi itseään kauan ja hartaasti vetolaatikkokaapin uumenista, kunnes törmäsi itseensä ja pullahti ulos laatikoimesta. Kukkei ja Eluko olivat tähän mennessä ehtineet vatvoa päänsä puhki kuka oli se silmäpari komerossa. Ääni näkyi, mutta mitään ei kuulunut.

Onneksi Aikuikai otti itseään korvasta kiinni ja päätti ulkoistaa itsensä. Samoin kuin TauTau. Ensin ei ketään, ja sitten yhtäkkiä kokonaisuudessaan läsnä. Tai siis "läsnä" ja "läsnä", miten sen ottaa. Ihan voidaan kaikki miettiä kuinka läsnä kukaan voi olla lauantai-aamuyönä.

Kukkein isäkin sai tietää isyydestään ja kovisteluiden päätteeksi lupasi alkaa maksamaan elatusmaksuja. Mutta vain Kukkeista. Eluko, PamPoi, TauTau, Aikuikai, Piko ja Pikuikai eivät kuuluneet sopimukseen. Kumma heppu. Onneksi Kukkei ei perusta rahan päälle, vaan kivijalalle, niin kaikille riittää elettävää summasta.

******

Ensinnäkään en ymmärrä, miksi ihmiset eivät puhu suoraan, toiseksi en ymmärrä miksi sattuvista asioista on niin vaikea puhua, kolmanneksi en ymmärrä miksi auttavan sylin sijaa on niin vaikea löytää, neljänneksi en ymmärrä miksi ei auta ja viidenneksi en ymmärrä miksi ei tarjoa apua?

Pitääkö sitä kaivautua pohjamutiin, hieroa itseensä soraa ja ajeluttaa autoja itsensä yli ennenkun on tarpeeksi kelpo saamaan apua? Edes läheltä. Niin, nottei tule tukeneeksi ulkomaantuontia vaikka tomaattien kohdalla, sillä ne auttavat veriarvoihin, tjsp.