Tänään ei kukaan vastaa..

..eiku soita. Vastaisin, jos soittaisivat.

Hivoba saada liksaa meikkaamisesta, treenaamisesta, surfailusta, syömisestä, musiikin kuuntelusta, hengailusta ja tasan siitä, että on oikeassa paikassa sopivaan aikaan... ;D Töissä.

Ottia tuota. Joulutortut.. Ne rapeiset, mureenat tähdet, joissa on luumuhilloa ja neljä sakaraa. Yleensä maistuvat lehtitaikinalle ja luumuhillolle, sotkevat kaikki paikat tomusokurilla sekä hajoavat käsiin levittäen hitusiaan koko asuntoon. Niin, vaikka niitä söisi kylpyammeessa alasti, kuten keskusradio neuvoi miehiä syömään kypsää grillikanaa.

Niin, ne joululeipoiset... Mitä tekemistä niillä on Malvialan minilihapiirakoilta näyttävien joulutähtien kanssa? Ei mitään.

Ok, päällepäin Malvialan joululihapiirakat näyttävät ihan kelvoilta. Mutta. Kun ottaa kuuden kappaleen paketin käteen ja tarkastalee konetuotteita tarkemmin, huomaa ohuen taikinan kuultavan rasvaa. Kovaa, vihaista, härskiä rasvaa. Ei saa katsoa liian tarkkaan, jos tahtoo päästä maistituntumalle.

Mmm, kosketus joulunakkitaskussa on niheä. Tuoksu.. joulutorttumainen. Suu auki, pulla sisään ja leuat kiinni. Ensiksi ei makua. Ei sitä vahvaa luumuhillomäjäystä, ei rapisevaa lehtitaikinarusahdusta suussa. Hampaat vain uppoavat taikinaan kuin raakaan puolivalmisteeseen. Tarkistus. Kyllä, nämä ovat kypsiä.

Sitten se iskee. Uuuh, sanoinkuvailematon tuulahdus liukuhihnalta, uskomaton teollisuustuotteen ulvahdus suussa.

Leuat lopettavat työnsä, herkuttelija katsoo vahvan kummastuneena kahvihetken piristystä. Kasvoilla liplattaa pakokauhua, ailahtelee pahoinvointia ja lopulta vallan ilmekirjossa ottaa uudelleen epäilys tuotteen kypsyydestä.

"Mitä... **ttua?"

Joululuumutorttulihapiirakkakaikillamausteillatähti jätepönikkään ja sitten arpomaan nielisikö vai sylkisikö. Nielisi, muuten suoritus olisi vajaa.

Hyvää aattoa! Ja jättäkää ne Malvialaiset sinne lautaselle.