Muistan joskus isäni sanoneen että Japanissa on töitä japanilaisille, ei sinulle, ...tai jotain siihen malliin. Olin opiskellut japanin kieltä ja mielenkiinto maahan oli herännyt. Sittemmin kahdeksantoista vuoden työura on vienyt moneen maahan muttei Suomeen, ja Japanissa oli peräti neljä eri työpaikkaa, konetuonnin myyntituessa, markkinauutistoimittajana, kiinteistösijoitusfirman tarkastajana ja sijoitusrahastohoidon hallinnassa. Uran alkuvaiheen jälkeen alkoi olla vaikea selittää vanhemmille ja sukulaisille mitä tekee työkseen, ja nykyisin useimmat ovatkin muutama maa, teollisuuden alaa ja työpaikkaa jäljessä kuulumisissa. (ei, en ole enää autoteollisuudessa, se oli viisi työpaikkaa sitten..)
Työhaastatteluissa on rutiiniesitys hioutunut, miten sujuvasti selittää niin monet muutot ja alan vaihdokset loogisella tavalla, että jonkinlainen suunta ja ymmärrys ilmentyy. Työnhaku ja vaihto on todellinen taistelukenttä missä pitää todistaa kykynsä uudestaan ja uudestaan, ja osata muotoutua vastaamaan uusia haasteita. Nyrkkisääntönä jos lähettää kymmenen hakemusta voisi odottaa yhden vastauksen tulevan ja kymmenestä haastattelusta yksi työtarjous. Numeropeliä, mutta silti oikein tähdättynä ja kalibroituna, jos ei niin kaikki laukaukset menevät helposti harhaan.
Koulutuksessa alunperin työn puolesta joutui suorittamaan amerikkalaisen asiantuntijasertifikaation sisäisenä tarkastajana, neljä harjoituskirjaa koekysymyksineen ja parin päivän monivalintakokeet Lontoon keskustan koekeskuksessa, palkintona todistus leimojen kera kehyksessä, ja muutama kirjain lisättäväksi ansioluetteloon. Siitä on pikkuhiljaa lähtenyt kirjaimien keruu, finanssianalyysi, riskinhallinta, petostutkinta, rahanpesu, ja löysin jopa eri maiden pörssimarkkina-ammattilaisten tutkintoja jotka ovat avoimia yleisölle, niitäkin tuli nippu suoritettua erilaisten vierailujen yhteydessä. Onneksi pomo on avomielinen koulutuslaskujen suhteen..
Tänä vuonna olen huomannut, että saman ikähaaran tutut ja kaverit maailmalla alkavat siirtyä vehreämmille laituimille. Pari kaveria on työsuhteen päättymisen myötä ajalehtinut uusia maisemia etsien, esim hampurilaisravintolan perustaminen Kanadassa, sukeltajien rantahotellin aloittaminen Filippiineillä. Kaveri Moskovassa jää eläkkeelle viisikymppisenä postimerkkejä keräämään, toinen palaa Bangkokista Uusiseelantiin kymmenen vuoden työputken jälkeen. Yhteistä meille kaikille, että turvaudumme omiin säästöihin ja sijoituksiin vuosien varrella, yhteistä muille on etteivät ole lapsiperheitä joten unelmat aikaisesta eläkkeelle jäämisestä eivät ole minulle vielä ajankohtaisia.
