Ensimmäinen

10.12.- 24.12. Kaksi viikkoa jäljellä. [i]Och julen igen![/i] Jos tasaista tahtia, yks per päivä, mennään niin tietää viittätoista. No, sitä luokkaa, sitä luokkaa se on ollut. Saas nähä. Ei hassumpi avaus. Varsin ilahduttaa tuo kirjekuoren päällä hiihtänyt tonttujoukko, johon on helppo samaistua ja mukaan hypätä hinkkaamaan.

Tämä ensimmäinen tuli siltä Yheltä ([i]+perh.[/i]), jonka kanssa oli kiva aina otaltaa töissä kun tiesi että sai vastusta eikä tarvinnu pelätä että toinen alakynteen jäisi. Jotkut opehuoneen läpikulkijat jo luulivat ja pelästyvät äänen kohottua, jotta ne pian ryysyihin tarttuvat, vaikka asioitahan siinä vain setvittiin, pantiin vähän kovemmalla volyymilla kondikseen. Kaipaan. Myös perhettä. Sitäkin pojanvilikunaa, joka keväisin ja syksyisin liittyi puolimatkassa pyöräletkaan, jonka kaksi miesopettajaa muodosti; oli sitten entistä rattosampi polkea loppukymppi koululle. Eikä me välitetty, taikka viis veisattiin, kyläläisten puheista ja supinoista, jotta[b] ’Nyt niilä homoloila on jo laps!'[/b]. Silloinhan se oli huvittavaa pilkkaa, nyt ois kunniaks jos oltas ja ajettas – homoja ja polkupyörällä. Vaan kun ei olla. Jotta tämmönen rauhallinen lupsaus, tämä eka, jäämme tokaa oottamaan analysoitavaksi.