[b][i]Ostaa pamautin juuri talon Helsingistä, Huopalahden kauneimmalta paikalta: oma parelli, näköala meren lahdelle, puutarha. Raitiotie kulkee joka 20. minuutti, junilla pääsee myös. 3 huonetta + keittiö, neljäs yläkerrassa. Kaakeliuunit ’brasain’ kanssa. Tontti 1944 neliöä.[/i][/b]
Joko käy kateeksi?
Tuommoisen lukaalin nimittäin hankin päästäkseni [i]Cityn[/i] sydämeen, ydinalueille [i]Kauppalehdestä[/i] tienaamillani varoilla.
Joko käy varmasti kateeksi? Ja jos käy, niin turhaan käy. Mitään ostanut!
Milläpä se köyhä.
Edelleen toimitan tätä virkaani täällä kaukana [i]Paratiisissa[/i], Pähkinäsaaren rauhan rajan yläpuolelta. Etätyönä. Ja ilmaiseksi. Täällä mitään rahoja tarvita.
[b]Joel Lehtonen[/b] tuon lukaalin, Hörnebergin huvilan, nykyisen Etelä-Haagan Sankaritieltä hankki sata vuotta sitten – käykää katsomassa, siellä on näemmä vieläkin.
Oli vuosi 1915.
Reumaattinen Joel Lehtonen, 33 v, alle vuoden ikäisenä loisäitinsä [b]Karoliina Heikaraisen[/b] hylkäämä äpäräpoika, oli suurteostensa julkitulon kynnyksellä – vasta. Varoissaan jos veloissaankin – jo. [i]Kerran kesällä[/i] ilmestyy parin vuoden päästä ennen [i]Kuolleita omenapuita[/i] ja [i]Putkinotkoa[/i].
Luen [b]Pekka Tarkan[/b] toimittamaa kirjekokoelmaa [i][b]Putkinotkon herra[/b][/i][i] Kirjeitä 1907-1920[/i]. Joel seukkaa toisen miehen vaimon kanssa, tunnustaa tälle kaiken kaikessa raadollisuudessaan ja pyytää että tämä hävittäisi kaikki saamansa kirjeet.
Näin ei kuitenkaan käy: [b]Sylvia Avellan[/b] säilöö joka ainoan kirjeen, jotka sitten [b]Niilo[/b]-aviomies toimittaa Sylvian kuoltua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.**
Luennassa on kirje 236, 97 kirjettä vielä lukematta. Intiimejä ovat, kuin [i]Seiskan[/i] tai [i]Hymyn[/i] storyt. Mutta totuudellisempia.
Muuten: Niilolle ei käynyt kateeksi vaimon viilettelyt, koska – hänelläkin oma ’lehtosensa’.
Turha meidänkin kadehtia muita, noita näkyvämpiä, ei niillä oikeasti hyvin mene – onnettomia ovat nuo tauskit ja tuksut, ainakin Joel Lehtonen oli.
** [i]"Käärö sisältää joukon kirjailija Joel Lehtosen vaimovainajalleni Sylvia Avellanille lähettämiä kirjeitä, jotka jätetään vainajan tahdon mukaisesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran säilytettäväksi ehdolla, että käärön saa avata vasta Joel Lehtosen kuoleman jälkeen."[/i]
Eihän enää käy kateeksi?
[i]Kuva: [b]Tuulevi Ovaska[/b][/i] http://www.savonlinna.fi/lehtonet/Savonlinnan_kirjailijat.htm