Ihan kiva ei vaan riitä mulle. Ihan sama siis, mitä tuolla ylempänä lukee punaisella, [b]älä lähetä minulle mitään yksityisviestejä[/b], jos et osaa kuvailla itseäsi edes itsellesi yksin kotona peiton alla pimeässä muilla sanoilla kuin kiva, mukava tai – satan forbid – ”no mä oon ny vaa tällane”.
Luonteeni: tosi ihana ja lutunen. [URL=http://www.youtube.com/watch?v=cCI18qAoKq4]Tässä[/URL] esimerkki siitä, miten voi käydä, kun käy mun hermoille. Lisäksi oon totaalitosikko ja allerginen tyhjännillittäjille, idiooteille, periaatejankkaajille, muka-hauskoille ja selkäänpuukottajille. Läppäläppä. Viilaan pilkkuja 24/7 ja toisinaan paremman puutteessa myös nussin niitä – yleensä suurella intohimolla ja häpeämättömän julkisesti. Tämä aiheuttaa pahennusta mm. rajoittuneissa ja saamattomissa.
Kysy selkeästi ja suoraan, jollet ymmärrä jotain. Mun kanssa ajatustenluku, pe(i)lailu, arvailu eikä vihjailu toimi millään tasolla. Vittuilussa päihitän sut niin, että itket vielä vanhainkodissakin, jos siis häviöhäpeältäs elät sinne asti. [<- Tämä lause näytti erään ketjun perusteella herättävän vahvoja reaktioita kiusauskossa.] Tosin ensin sun täytyy osata ärsyttää mua, mihin tarvitaan rutkasti älykkyyttä ja yleistietoa sekä ylimmän tason narsistista häiriintyneisyyttä. Yeah, didn't think so. :) En himoitse sua, vaikka hymyilenkin sulle enkä välttämättä hymyile sulle, vaikka himoitsisinkin sua. Deal with it. Mulla on kaikkea ja jos hukkaan jotain, osaan kyllä hankkia tilalle uutta ihan itse. En tarvitse sua "muuten vaan", "varalle" enkä "kaiken varalta", vaikka kuinka olisit "vaan aatellu, että". Vinkki: ajattelu edellyttää eläviä ja toimivia aivosoluja. Ei siis kannata yrittää, ellei osaa. Kaverikategoria on ainoa, johon voit tarjota itseäsi joutumatta suoraan mustalle listalle. Kavereilla tarkoitan ihan vain platonisia kavereita, joten jos luulet voivasi kääntää pääni esittämällä oh-so-nokkelasti ensin kaveria ja sitten ollakin übersuave, just drop dead now. Three down already. Yllämainittu huomioiden käymme kerran tai pari kahvilla, nauran jutuillesi ei-pilkallisella(kin) tavalla ja sanon viihtyväni seurassasi - [b]mutten[/b] kiinnostukaan sinusta romanttisesti, eroottisesti tai mitenkään muutenkaan. -> Muistathan selkärangattomana luuserina haukkua minut pihtarihuoraksi (love the paradox, by the way), vaatia minua selittämään, miksi en lunastanutkaan lupauksiani (eli niitä sun keksimiä tyhjiä ja tyhmiä odotuksia) sekä avautua aiheesta katkerasti kaikille, siis ihan kaikille. Darwin kiittää. 😀
Jos luit tänne asti etkä vieläkään muodostanut kuvaa rekkalesbon näköisestä katkeroituneesta miestenvihaajasta, satanistista, femakosta, lääkkeensä kadottaneesta tai kaikkien em. yhdistelmästä, congrats. Tässä kohtaa meinaan tulee totuus: olen ihan tavallinen pimu ja lisää aiheesta ja sen vierestä, päältä ja alta voit yrittää koittaa nähdä kuvistani ja/tai saada kysymällä. Asiallisesti, kiitos.
… ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~… ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ …~ … ~ … ~ …
[b]Nämä Wiion lait pätevät erityisen hyvin cityssä.
1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävät olevan.[/b]
Alla on joitakin yleistason havaintoja, joista osa pätee varsinkin elämättömiin muita hännysteleviin ja kopioiviin kaikkitietäviin ”(oman käden) oikeutta jakaviin” tai sellaisiksi itseään mieltäviin.
* Besserwissereiden suurimpia ongelmia on pelkoon perustuva kykenemättömyys vaikuttaa omiin ongelmiin, mikä johtaa olemassaolonsa mieleiseksi kokemisen ainoastaan muiden (neuvomisen) kautta.
* Elämä on valintoja ja todellisuudessa jokainen [b]on[/b] oman onnensa seppä. Otathan vastuusi elämästäsi, jottei tarvitse myöhemmin syyttää epäonnistumisistasi vanhempiasi, yhteiskuntaa, evoluutiota, karmaa, säätä ja muita epämääräisiä olosuhteita.
* Terve huumorintaju ei pilkkaa muita eikä pyri loukkamaan tai edes näpäyttämään. Raskaan sarjan sarkasmi on pahimmillaan heiveröisen sisuksen kuori, vahva defenssi. Sellaisen suojista on helppo huudella muille paskaa ja jälkeenpäin vieläpä leimailla heitä enkeli-ilme naamallaan: ”Hei se oli vitsi, ootsä tosiaan noin huumorintajuton että otit ittees?”
* Sokeasti periaatteesta jankkaavat luupäät ovat surullista sakkia, samoin nettianonymiteetin takaa paskaansa suoltavat no-lifet.
… ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~… ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ … ~ …
Viime vuodesta fanikantani on vahvistunut normaalien heteromiesten lisäksi myös [URL=http://www.city.fi/yhteisot/blogit/diablesse/115723/]nettitrolleilla[/URL]. Yksi tällainen on resjudicatan ja gordon-gekon seuraaja horolesse. Cityyn toistuvan trollauksen takia porttarin saanut horo pitää omaa blogiaan foorumilla, jossa sensuuri on tuntematon käsite ja tuntemattomien huorittelua pidetään sananvapautena eikä merkkinä huonosta kasvatuksesta tai henkisestä vajavaisuudesta.
Harrastuksensa ja rajoittuneisuutensa kullakin.
Mikäli horon blogia lukee joku muukin kuin hän itse ja tämä joku on jopa jaksanut nähdä vaivaa googlaakseen Diablessen ja päätynyt tänne cityn sivuille, tiedoksi: I don’t care. Horo voi kirjoittaa mitä haluaa ja pyytää vaikka yleisön apua keksiäkseen uusia ”aiheita/syitä” huoritella minua. Todellisuudessa kirjoituksissaan horo tuo esiin itseään ja omaa pahaa oloaan, vaikka varmasti kiistää asian tuttuun pilkalliseen tyyliinsä.
Minusta on ihanaa tietää, että joku pitää minusta blogia, vaikka se onkin sitten täynnä köyhästi keksittyä kuraa, kun ei faktoja ole käsillä nimeksikään. Oman elämänsä tyhjyys saa ihmisen tekemään vaikka mitä, kuten elämään jonkun toisen kautta – miksi muuten joku jaksaisi noin pitkään roikkua lahkeessa, paitsi ehkä yksipuolisesta rakkaudesta? Rakkauden ja vihan välinen raja on tosiaan hiuksenhieno, eli on kai teoriassa mahdollista, että horo rakastaa mua ja tuo sen esiin omalla vajavaisella tavallaan.
Oli miten oli, suurkiitos huomiosta ja minuun käyttämästään ajasta! Olisin otettu, ellen olisi siihen tottunut ja vähän tylsistynytkin.
Please,
Dia 🙂