Coulrophobia ei ole pelkkä lapsuuden jäänne tai Stephen Kingin It-elokuvien seuraus.
Tuoreet tutkimukset paljastavat, että pelon taustalla on monitasoinen yhdistelmä kasvonpiirteitä, käytöksen epävarmuutta ja ihmisen omaa vaistoa lukea vaaran merkkejä väärin.
Pelon juuret epäaidossa hymyssä
Frontiers in Psychology -julkaisussa (2023) ilmestynyt tutkimus selvitti 987 aikuisen kokemuksia pelleistä ja heidän pelkoreaktioistaan niitä kohtaan.
Tulokset olivat yllättävän johdonmukaisia: suurin osa pelosta ei liity yksittäiseen kokemukseen, vaan tunteeseen, että pelle on arvaamaton.
Tutkijat kuvaavat ilmiötä seuraavasti:
“Pellejen hymy on jäätynyt paikalleen, ja me emme näe todellista tunnetta sen takana. Tämä ristiriita hämmentää ihmisen aivoja.”
Karkeat meikit, liioitellut ilmeet ja ylisuuret piirteet tekevät kasvoista vaikealukuiset. Aivot reagoivat tähän kuten uhkaan – koska emme tiedä, onko edessämme ystävä vai vihollinen.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että monet liittävät pelleihin ennakoimattomuuden pelon: pelle voi tehdä mitä tahansa, milloin tahansa.
Pellepelko ei ole aina irrationaalista
Etelä-Afrikan psykiatrian yhdistyksen julkaisemassa katsauksessa (Scielo.org.za, 2022) analysoitiin tapauksia, joissa pellepelko oli osa laajempaa ahdistuneisuutta tai traumaattista kokemusta.
Tulokset osoittavat, että coulrophobia voi ilmetä yhtä voimakkaasti kuin fobiat korkeista paikoista, pimeästä tai käärmeistä.
Monet potilaat kuvaavat tuntevansa epämukavaa varuillaanoloa, kun he näkevät pellen, vaikka eivät olisi koskaan kokeneet uhkaavaa kohtaamista.
Tutkijat korostavat, että tämä tunne on evoluution jäänne: ihmisen aivot on viritetty havaitsemaan vääryyksiä ilmeissä ja liikkeissä – kun jokin näyttää ihmiseltä, mutta ei toimi kuten ihminen, syntyy ns. uncanny valley -reaktio.
Median ja kulttuurin vaikutus
Sekä psykologinen että psykiatrinen tutkimus toteavat, että populaarikulttuuri on tehnyt pellepelosta osittain itseään vahvistavan ilmiön.
Elokuvat kuten It, Poltergeist ja Terrifier ovat rakentaneet mielikuvan pahansuovasta pellehahmosta, joka on korvannut alkuperäisen humoristisen arkkityypin.
Pelko ei siis välttämättä synny yhdestä kokemuksesta – se rakentuu jatkuvasta altistumisesta epämiellyttäville mielikuville, joihin aivot alkavat yhdistää vaaraa.
Voiko pellepelosta päästä eroon?
Tutkijoiden mukaan kyllä, mutta se vaatii hallittua altistusta ja todellisuuden palauttamista mieleen.
Cleveland Clinicin asiantuntijat suosittelevat pelkääville, ettei pakoa pidä vahvistaa:
“Pellen näkeminen ei ole vaarallista, mutta tunne on todellinen.”
Pelon syiden ymmärtäminen voi jo itsessään lieventää oireita. Kun huomaa, että pelko ei ole irrationaalinen vaan biologisesti selitettävä, sen hallinta helpottuu.
Lähteet: Frontiers in Psychology (2023): Fear of clowns: An investigation into the aetiology of coulrophobia
South African Journal of Psychiatry / Scielo (2022): Coulrophobia: An investigation of clinical features
