Mistähän se oikeen johtuu, että kun on sairaslomalla niin siitä pitää tuntea syyllisyyttä? Tiedän etten ole mitenkään korvaamaton työntekijä ja tiedän että asiat hoituvat työpaikalla ilman minuakin. Siitä huolimatta mietin…

Nukkumatti on jotenkin tosi kiero tyyppi. Ensin käy lyömässä nuijalla päähän illalla ja sit laittaa yöllä menemään jonkun ihmismankelin läpi. Että kun aamulla herään niin kurkku on kipeä, nenä vuotaa…

Yksi niistä on istahtaa perjantai-iltana alas ja avata pullo hyvää punkkua. Seura vaan puuttuu mutta meneehän se näinkin. 😉

Joku naapureistani tuntuu pitävän todella paljon Radion sinfoniaorkesterin musiikista… Rajansa kuitenkin kaikella. Mä en enää haluisi kuunnella sitä tähän aikaan illasta. :/

Tuli vietettyä yhden ystäväni kanssa pitkästä aikaa kunnon ”naisten viikonloppu”. Perjantaina suuntasin töiden jälkeen ystäväni luokse Espooseen. Hiukan shoppailua, ruokaa ja mukavaa jutustelua. Ja illan huipennukseksi Borat. Voi ziisus mikä…

Tiistaina lähdin vähän aikaisemmin töistä kotiin koska oloni oli jokseenkin kummallinen. Kotiin päästyäni se sitten alkoikin, nimittäin vatsatauti. Tuijottelin vessanpönttöä koko illan ja yön ja vielä seuraava aamunkin, 14 tunnin…

Ihan kaamea sellainen. Tai ei onneksi enää, mutta aamulla oli. Kivaa iltaa seuraa näemmä väistämättä ikävä aamu. Vapisuttaa, palelee ja sitten tulee tuskan hiki. Hetki tuijotusta vessanpönttöön ja päässä jyskyttää…

Herään aamulla klo 5.50. Pää ei toimi ja liikun kuin hidastetussa filmissä. Suihkun, meikkaamisen ja muiden aamutoimien jälkeen lähden hyvissä ajoin pysäkille odottamaan sporaa. Varaan aikaa tavallista enemmän koska pakkasen…

Olen siivonnut tänään oikeastaan koko päivän. Olen kantanut laatikkokaupalla tavaraa vinttiin ja roskikseen. Luulin heittäneeni jo kaiken turhan pois muuton yhteydessä mutta toisin on näköjään käynyt. Miten ihmisellä voikin olla…

Kiitos taas jälleen kerran ystävälleni, joka sai taottua minulle järkeä päähän. Miksi pilaisin elämäni odottelemalla turhia ja toivomalla toivottomia? Miksi heittäytyisin taas tuntemattomaan, jonka tiedän jo entuudestaan? Miksi satuttaisin itseäni…