Voiko enää paremmin sanoa…
”Jokainen meistä kätkee sekä hyvät että pahat sanat, sinne missä on se herkin kohta.” elämä on siis täynnä kätkettäviä sanoja, ja miettikääpä paljon niitä sanoja vuosien mittaan kertyy…kuinka suuri pitääkään…
….vähän hassu olotila….
…tuntuu keväiseltä, maistuu mansikalle…vaikken oo vielä saanut maistaakkaan…haihtuu kauas koskemattomiin…saapuu odottamatta, muttei tarpeeksi lähelle…vaikka kurkottaisin…en saa kii…kiihottavan kaukana…silti hengitys on katkeilevaa, jännittynyttä…hermostuneesti haron tukkaani, pyörin ja höpötän…mutten uskalla…uskallanko ?!! ehkä…
Mahti olotila…karmee flunssa :(
Tosin uhmasin sinnikkäästi flunssan pahenemista ja uskaltauduin vauhdin hurmaan 🙂 Kun kerrankin tarjottiin takatarikka-paikkaa prätkän kyydissä 🙂 Olikin ihan hauskaa vaihtelua ja mukavia maalaismaisemia matkan varrella 🙂 IHANAA…NYT SE KEVÄT…
vähän naiivi päähän pälkähdys
viime yöltä 🙂 Ei hitto mua pännii kun mun sydän on niin sokee miks helvetissä just sen täytyy kaikki paskat jutut kokee voispa joskus kelata elämänsä alkuun siis ees päästä…
löydä itsesi-myönnä virheesi
niin se kai menee, vuodet vähenee ja kohtalo koettelee, valitettavan usein vain kielteisessä merkityksessä 🙁 Näissä Irinan biisin sanoissa on paljon sitä mikä on nyt päällimäisenä mielessäni…toivottavasti kaikki on paremmin…
Viikonlopun jälkimainingeissa….
Osuvasti voisi kiteyttää tähän lausahdukseen keräämäni oivalluksen viikonlopulta… ”Valtaosa ihmisistä saa jossain vaiheessa kokonaiskuvan asioista ja oivaltaa ettei heidän osanaan ole suudella hymyilevää kohtaloa suulle, vaan että elämä panee heidät…
Nyyyhhhh…
Mun kultani lähti Saksaan opintomatkalle…ja vasta ens viikolla tulee takasin 🙁 nyt on sitten ihan sanaton olo…
Hyvää Ystävänpäivää!!!
”Niinä aikoina kun minusta ei mitään kuulu Olen minä omilla teilläni. Mutta kulkien niin, että polkuni toinen puoli on varattu sinulle Ystäväni” Mielestäni tähän, jostain poimimaani ajatukseen sisältyy se kaikki…
13.02.2006
Otsikon keksiminen niin, ettei toistaisi itseään on vaikeaa…siispä turvauduin helpoimpaan vaihtoehtoon. Viikonloppu meni nopeasti taas kerran!!! Kohokohtana oli pojan lätkämatsit ja niitä olikin seuraamassa ja kannustamassa melkein koko suku… Matsit…
viikon keskellä
Mahtavaa!!! Oli taas pojan ryökäle sitten tehny pahojansa, jumankekka kun ei ymmärrä puhetta!! Reissuvihkossa luki taas tarinaa, kuinka on äidin kultapoika tapellut ja keksinyt omia tarinoitaan tapahtumista ja niiden seurauksista…