Etsin suurta tulta (tai edes pientä roihua)
Revin itseni nelivedolla ylös sängystä huonosti nukutun yön jälkeen varttia vaille kuusi. Ryömin kahden minuutin suihkuun ja räiskin vielä jääkylmää vettä kasvoilleni. Pesen hampaat samalla, kun luen uutisia kännykästä. Pukeudun…
Wings of Darkness
Katselin instafeimin selkään tatuoituja valtavia enkelinsiipiä ja hymähdin itsekseni. En tarvitse tatuointeja, siipeni värisevät muutenkin. Niiden värinä ei ole hentoa ja kutsuvaa vaan voimistuvia iskuja. Mustien siipien iskuja. Mustasulkaisten siipien…
Muistojen äärellä
Edessä oli kasa työpapereita odottamassa oikolukua – hitaasti etenevä ja tarkkuutta vaativa työ, johon hirvittää tarttua väsyneenä ja usean yön huonojen unien jälkeen. Työpaperien sijasta aloin aluksi selailla ja sitten…
Ilkeyskö rehellisyyttä?
Ilkeimmät ystävät ovat kuulemma rehellisimpiä ja oikeimpia ystäviä – ainakin jos on uskominen iltapäivälehden someklikkiotsikkoa. Ensimmäinen ajatukseni oli ihan suoraan, että joku perusilkeä ihminen haluaa mainostaa omaa rehellisyyttään. Omassa tuttavapiirissäni…
My life is mine, not yours
Revin henkistä laastaria irti tasaisen varmasti. Jokaisella kerralla se tuntuu helpommalta. Iho ei tartu kiinni. Haava alkaa parantua. Sitten vielä odottaa kunnon rupea ja sen irtoamista. Katse on kääntynyt jo…
Keine Sonne…
… ainakaskaan meitsin elämässä just nyt. Onko ihan kaiken aina mentävä pieleen samaan aikaan? Ilmeisesti kyllä. Lupaudun päivystäväksi marmatusmuijaksi ja pohdin kiivaasti, mille tietäjä- tai poppahenkilölle nyt on tullut vittuiltua…
Kuka nyt uskoisikaan rakkauteen?
Työkaveri kysyi puolihuolimattomasti junassa istuessamme – puhuttuamme katsomastamme dokumentista – kännykkäänsä näpytellen: – Uskotsä rakkauteen? – En tiedä. Haluisin uskoa, mutta… Minulta ei saa kysyä mitään elämää suurempia kysymyksiä. Ne…
Syksy saa – ainakin kesän unohtumaan
Syksy saa – ainakin puolet duunin porukasta sairastumaan. Kun on paiskonut elokuusta asti töitä noin puolentoista, kahden tai kolmen ihmisen edestä, alkaa takki olla pikkuisen tyhjä itse kullakin. Samalla sitä…
Tylsimys vai seikkailijatar?
Tuijotin sekaisen poikamieskylppärin viiruista peiliä posket ja kaula punaisina parransänki-ihottumasta ja silmien rajaukset snadisti levinneinä. Korjasin kostutetulla wc-paperin kulmalla silmänaluset kondikseen ja totesin tukan käyvän kasaribändin keikkatyylistä. Katsoin itseäni peilistä…
Rehellisyyttä kaivaten – när tankarna är upprörda
Okei. Hengitä. Hengitä. Hengitä. Jokainen henkäys sattuu ja tuntuu painona rinnassa. Paha olo nousee kurkkuun. Ruoka ei maistu tai se vaatii ahmimista. Julmia ovat valvotut yöt. Peilistä katsoo punasilmäinen vampyyri….