Sain tänään töissä tehtäväksi kirjoittaa lausunnon valtion ensi vuodelle esitetystä budjetista ja tarkalleen ottaen sen energiapolitiikkaa koskevasta osasta. Se on sellainen budjetti, jonka suuruutta on vaikea käsittää. Satoja miljoonia sinne, satoja miljoonia tuonne.
Suurimman tuskan vuodatin jo lausuntoon: käytämme kyllä hirveästi rahaa uusiutuvan energian tukemiseen, mutta samaan aikaan teemme tuen mitättömäksi antamalla erilaisia verohelpotuksia ja erikoiskohtelua fossiilisille energianmuodoille, vaikka niiden pitäisi päinvastoin maksaa kaikesta aiheuttamastaan haitasta: ilman, veden ja maan saastuttamisesta, ihmisten terveyden pilaamisesta. Nyt ne pääsevät kuin koira veräjästä.
Surkuhupaisaa kuitenkin on se, kuinka kaksinaamaisesti politiikassa joskus suhtaudutaan rahaan. Kun vaatii yhteiskunnalta rahaa syrjäytymisen estämiseen ja ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen, on mariseva vihervassari. Kun syytää yhteiskunnan rahaa enemmän pahoin- kuin hyvinvointia tuottavalle teollisuudelle, on ilmeisesti vastuullinen taloudenhoitaja. Näin siitäkin huolimatta, että edellisen sijoituksen tuotot olisivat aivan selvästi jälkimmäistä suuremmat.
Newsflash: ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat haitatkin maksavat ihan oikeaa rahaa.