1960-luvulla kannabis levisi länsimaiseen nuorisokulttuuriin. Käytännössä lähes kukaan ei tiennyt mitä kannabis oli, kuinka se vaikutti ja liittyikö siihen haittoja. Huoli ja paniikki nousivat lähinnä siksi, että siitä tuli nuorten ”juttu” niin Suomessa kuin muuallakin. Vuoden 1961 YK:n huumesopimus piti Yhdysvaltain toivomuksesta (vaatimuksesta) sisällään laajan kannabiskiellon. Suomessa kielto astui asetustasolla voimaan 1966 ja lopullisesti kannabis kriminalisoitiin 1972 huumausainelaissa. Tuolloin käytöstä rankaisemisesta, siis käyttö ja pienen määrän hallussapito omaan käyttöön, päätettiin Eduskunnan suuressa valiokunnassa kolikkoa heittämällä. Hallitus ei kriminalisointia esittänyt, mutta lakivaliokunta esitti – päädyttiin arpaan.
Energiajuomien leviäminen ja niiden haitoista hiljalleen tihkuva tutkimustieto ovat kuin analogia (jonkun mielestä ontuva) kannabikseen. Esimerkiksi tuoreessa Mayo Clinic -journaalissa tarkastellaan energiajuomien tunnettuja ja mahdollisia haittoja (http://www.mayoclinicproceedings.com/content/85/11/1033 ) Kiistatta voidaan sanoa, että 1960-luvulla kannabis kiellettiin merkittävästi vähäisemmän tutkimustiedon pohjalta kuin se, jota energiajuomista on jo nyt. Silloin vain uskottiin kannabiksen haittoihin, mutta niistä ei tiedetty. Energiajuomien myynnin kieltämistä tai kriminalisointia ei kukaan ole ehdottanut. Joitain rajoituksia tietysti löytyy, kuten useiden kauppojen hyllyissä roikkuva lappu: ei myydä alle 15-vuotiaille.
Onko länsimainen yhteiskunta kehittynyt, sivistynyt, vapautunut ja kykenevä nykyisin neutraalimpaan suhtautumiseen erilaisiin psyykeen ja keskushermostoon vaikuttaviin aineisiin kuin aiemmin? No ei tietenkään! Sen sijaan energiajuomien taustalla on massiivinen kaupallinen panostus. Ne tulevat ikään kuin valtayhteiskunnan sisältä osana markkinakapitalismia ja siksi niiden rajoittamista ei pahemmin edes ole mietitty. Sen sijaan kannabiksen levitessä 1960-luvulla ei sen taustalla ollut valtayhteiskunnan hyväksymää lääketehdasta tai virvoitusjuomajättejä. Näin kenenkään intresseissä ei ollut puolustaa sitä.
Pitäisikö energiajuomat sitten laitaa pannaan? Minusta niiden mahdollisista haitoista tulisi keskustella ja miettiä niiden myyntiin rajoituksia. Se ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen varsinainen ”pihvi”. Kannabiksen ja energiajuomien rinnastaminen on kuitenkin hauska analogia ja ajatusleikki. Se tekee näkyväksi yhteiskunnallisen sääntelyn epärationaalisuuden – tai taloudellisen yltiörationaalisuuden. Mekanismit joista tulee myös moraalisia koodeja, kuten kannabis huumausaineena ja energiajuomat maitokauppatavarana, ovat pitkälti keinotekoisesti tuotettuja. Energiajuomat olisi kielletty 1960-luvulla, jos niillä ei olisi ollut kaupallisia taustavoimia. Toisaalta kannabis, jos olisi tullut kuvioihin vasta 1990-luvulla lääketeollisuuden tuomana tai vaikkapa pienessä määrin limppariin sekoitettuna, olisi varmasti hyväksytty aivan eri tavoin kuin omana aikanaan.