Suomen lainsäädännöstä löytyy kukkasia, jotka kohtelevat huumausaineiden kokeilijoita ja käyttäjiä vähintään arveluttavasti. Nostan tässä esiin muutaman erikoisimman esimerkin, enkä lähde pohtimaan huumausainelainsäädäntöä yleisemmin.
Erityisen pulmallinen on vuonna 2002 voimaan astunut laki rattijuopumuksesta. Muotoilu on seuraava: ”Rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta.” Käytännössä siis henkilö, jonka elimistöstä löytyy jäämiä huumausaineista, on rattijuoppo. Pulman aiheuttaa se, että esimerkiksi kannabiksen käyttö näkyy veressä jopa 30 vuorokautta myöhemmin.
Edellinen tarkoittaa tiivistettynä sitä, että henkilö joka on polttanut pilveä 29 päivää sitten, on rattijuoppo, vaikka ei ole ollut päihtyneenä viimeisen 28 vuorokauden aikana. Rattijuopumustuomion lisäksi häntä rangaistaan käyttörikoksesta. Tällainen käytäntö ei ole lainkaan linjassa perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, eikä myöskään oman oikeustajuni. Miten vesiselvänä voi olla rattijuoppo?
Toinen helmi on aikanaan paljon puhuttanut ”kukkaruukkulaki”. Vuoden 2007 alusta astui voimaan laki, jonka mukaan esimerkiksi huumausaineiden valmistamiseen käytettävien esineiden suunnittelu ja valmistaminen on rikoslailla kiellettyä: ”Joka huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä (…) varten valmistaa (…) tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen.”
Eli jos savenvalaja alkaa työstää ruukkua, jossa aikoo mahdollisesti kasvatella hamppua, on kyseessä rikos. Tällainen orwellilainen ”ajatusrikos” on lainsäädännössämme poikkeuksellinen. Ymmärtääkseni myös jokainen kukkaruukkuja valmistava yritys syyllistyy rikokseen, sillä he tietävät tuotteitaan käytettävän myös hampun kasvattamiseen.
Varokaa ajatuksianne Plantagenin ruukkuosastolla!