Lupasin eräälle minua mailitse lähestyneelle lukijalle, että tänään kirjoitan suuria ikäluokkia ja ikäihmisiä koskevista alkoholiongelmista. Aloitan pahoittelemalla. Se on ensi viikon aiheena. Kakkosolut-keskustelu on liian ihanasti tulikuuma ja sitä ei yksinkertaisesti voi tällä viikolla sivuuttaa.
Asia oli eilen esillä A-Talk ohjelmassa. Sitä sävytti vahvasti 6.9 ilmestynyt raportti ”Päivittäistavarakaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuuden alentamisen vaikutus alkoholin kulutukseen ja kuolemiin”. Raportin mukaan näin säästyisi kokonaiskulutuksen vähenemisen kautta 350 ihmishenkeä vuosittain. Keskusteluun osallistuivat keskioluen Alkoihin siirtämisestä keskustelua ehdottanut (aika vaikea, mutta meni oikein) ministeri Guzenina-Richardson, THL:n pääjohtaja Pekka Puska, Panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa ja Lammin sahdin toimitusjohtaja Pekka Kääriäinen. Asetelma oli selvä: puolesta Guzenina-Richardson ja hänen alaisuudessa toimivan organisaation johtaja Puska – vastapelureina Ussa ja Kääriäinen teollisuuden edunvalvojina. Kokoonpano aikaansaikin alkoholipolitiikkaa seuraavan silmin melkoisen karnevaalin – hienoa, komeaa viihdettä.
Guzenina-Richardson vastasi toistuvasti toistaen ja nojaten hallitusohjelman kirjauksiin veronkorotuksista ja alkoholimainonnan rajoittamisesta – heti ensimmäisessä kysymyksessä peräti kolmesti, ja aina ohi kysymyksen. Hallitusohjelmaan vetoaminen oli sikäli kiinnostavaa, että samaiseen pumaskaan on kirjattu ”Alkoholilain kokonaisuudistus”. Se tarkoittaa ainakin teoriassa, että hallitusohjelma avaa portit ihan mihin ikinä alkoholipoliittisiin muutoksiin hallitus haluaakaan ryhtyä.
Puska taas joutui esimiehensä tulkinnasta johtuen jatkuvasti himmailemaan. Yhden kerran sivulauseessa hän nopeasti ja epäselvästi mutisi Alkoholipolitiikan kokonaisuudistus kirjauksen. Ministerin istuessa 20 sentin päässä, ei hän lähtenyt avaamaan kirjauksen mahdollistavan oikeastaan kaiken – viisas veto, sillä pomon varpailla ei kannata hyppiä. Pulmaksi kuitenkin nousi, että asiantuntijapositio jäi aika valjuksi, kun joutuu keskustelemaan käsijarru päällä.
Pöydän toisella puolella Ussa tietysti haukkui raportin maanrakoon ja toisteli teollisuuden edunvalvojille tyypillisesti teemoja fokuksen siirtämiseksi kokonaiskulutuksen sijaan ongelmakäyttöön. Kääriäinen oli sympaattisen oloinen mies, mutta jäi vähän statistin rooliin.
Näitä rooleja seuratessa oli kyllä vaikea olla hymyilemättä. Oli kuin sellaisen autokilpailun katselu televisiosta, jossa autojen sylintereistä on kolme neljäsosaa poistettu käytöstä. Jos eilisestä keskustelusta olisi jaettu mitaleja, olisi Kääriäinen vienyt potin, sillä sivuroolistaan huolimatta, oli hän ainoa joka puhui ilman ketunhäntää kainalossa tai käsijarrua päällä. Ussa sai hopeaa, sillä Puskan ollessa Guzeninan kommenttien vuoksi pakotettu vain puolustamaan, sai panimoliiton toimitusjohtaja ruoskia ilman kunnon vastusta. Pronssi olisi jäänyt jakamatta, sillä Guzenina astui Puskan radalle ja molemmat hylättiin.
Helsingin Sanomien Internet-sivuilla oli hiljan kysely siitä, onko politiikka hyvää viihdettä. Eilisen jälkeen vastaus on ehdoton kyllä. Mikäli Yle ottaa vastaan rakentavia ehdotuksia, heitän seuraavan:
Laittakaa jatkossa mukaan urheilun tapaan pelaajaesittely, jossa kerrotaan joukkueen nimi (sidosryhmä – tässä voisi puhua myös tallimääräyksistä), pelipaikka tarkemmin (positio keskustelussa), keskustelijan sen hetkinen kunto (tässä Puskan alisteinen suhde Guzeninaan), vahvuudet (perusargumentit, joihin aina vetoaa) ja selostaja, joka voisi välillä tiivistää katsojille millaisissa asetelmissa kuka milloinkin on.
Tässä linkki eiliseen koitokseen:
http://areena.yle.fi/video/1315509646840