Koulutiejyrä

Seurasin veljeni lapsen loputonta uteliaisuutta ympäristöönsä. Mikä tiedonjano! Lapsen uteliaisuutta ei vähällä tyydytetä. Vaan pahoin pelkään, että tämänkin lapsen uteliaisuus hiipuu kun hän täyttää seitsemän. Kun oppimisesta tulee pakollista, se lakkaa kiinnostamasta. Pakolla opettaminen on uskomattoman tehotonta. Olemme peruskoulussa opiskelleet vihattua pakkoruotsia viiden kuukauden työajan verran. Tästä panostuksesta huolimatta suurin osa opetetuista ei osaa ruotsia juuri ollenkaan eivätkä kaikki ruotsia osaavistakan suostu sitä puhumaan. Kiinnostusta aineeseen ei pakolla saa aikaiseksi, ja hyvä kysymys on sekin, pitäisikö saadakaan. Mikä asia on niin tärkeä, että ihmiselle pitää se pakolla, vastoin tämän tahtoa opettaa? Pakko ei sovi oppimisen psykologiaankaan. Tehokkain opetusmuoto on henkilökohtainen opettaja. Hänen ei kuitenkaan tarvitse opastaa jokaista oppilasta jatkuvasti, vaan lähinnä saada oppilas ajattelemaan itse. Ei kannata opettaa tuloksia, vaan menetelmä niiden hankkimiseksi. Tämä on ollut pedagogian ammattilaisilla tiedossa jo kauan. Silti suuri osa opetuksestamme perustuu nimenomaan pakkoon. Eikä vain siihen, että opiskelu on pakollista, vaan oppilaalle ei jää juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa edes opetettaviin aineisiin, opetussisällöstä puhumattakaan. Pisa-tutkimuksen hyvät tulokset osoittavat vain sen, että muualla julkisissa koulujärjestelmissä ei ole sitäkään vähää valinnanvaraa. Eihän koulun opetusmenetelmissä ole tapahtunut mainittavaa muutosta sataan vuoteen. Yhdysvalloissa Sudburyn koulussa on kokeiltu vapaampaa opetusta. Oppilas valitsee, mitä opettelee ja paljonko viettää aikaa koululla. Opettajat pitävät tunteja pyynnöstä. Läksyjä ei ole. Tulokset ovat erinomaisia, 80% Sudburyn oppilaista valmistuu myöhemmin yliopistosta.