Lähdin lukemaan eilen mitä ikäihmisten alkoholin käytöstä on kirjoitettu. Taustalla oli minulle tullut maili, jossa eräs blogin lukija kertoi tarinan äitinsä alkoholiongelmasta ja pyysi kirjoittamaan aiheesta. Kuuden teemaa käsittelevän artikkelin jälkeen lopetin, sillä ymmärsin, etten lukemalla tavoita millään minulle lähetyn viestin tuskaa. Siispä teen kuten mailissa lausuttiin: ”Voit käyttää tätä vaikka tutkimusaineistona blogissasi jos haluat”. Poistin jutusta kaikki tunnisteen ja hieman muokkasin. Se ei kaipaa muuta. Kertomus on ajatuksia herättävä:
Äitini on alle 60-vuotias yrittäjä. Noin kolme vuotta sitten hänen ennen kohtuullinen alkoholinkäyttönsä lähti lapasesta. Tilanne sitä ennen oli hyvä. Äiti tienasi mukavasti, hänellä oli varaa käydä ulkomailla parikin kertaa vuodessa ja nauttia elämästä. Tilanne kuitenkin muuttui yhtäkkisesti. Äiti meni naimisiin ja jo häissä tuoreen pariskunnan kauniimpi osapuoli oli niin päissään, että ihmettelen miten pappi yleensä vihki heidät.
Äiti alkoi aluksi viedä töihin mukanaan mehupullossa viiniä, sitten jaloviinaa ja kännissähän se töitä teki. Vatsataudit alkoivat yleistyä ja samalla poissaolot töistä. Pahimmillaan ”vatsatauti” iski neljä kertaa kuukaudessa. Palvelualalla toimivana, alkoi tästä tulla ongelma ja lopulta asiakkaat kaikkosivat.
Samoissa vaatteissa, pesemättömänä ja monen päivän meikit naamassa rouva ajeli taksilla töihin. Töistä riensi suoraan paikalliseen kuppilaan, josta palasi umpikännissä kotiin sammumaan, vaatteita monesti riisumatta, kengät jalassa.
Lopulta pariskunta muutti Helsingistä kotipaikkakunnalleen pienempään kaupunkiin. Sukulaiset ehtivät jo toivoa, että nyt juominen pysyy hallinnassa, kun on muuta tekemistä. No, eipäs mikään muuttunut. En tiedä kumman idea oli aloittaa kotiviinin tekeminen, mutta nyt he juovat keskenkäynyttä, hiivasakkaista, ihan helvetin pahaa kotiviiniä. 25 litran sammio kestää parhaimmillaan 8 päivää, sitten tehdään jo uutta.
Humalassa kaatuilu on aiheuttanut äidille lukuisia murtumia, jalat ovat romuna ja kompuroi eteenpäin miten kuten. Äiti ei ole enää työelämässä mukana, koska murtumat ja muut tapaturmat pakottivat eläkkeelle. Eri päihde- ja mielenterveysihmisten kanssa puhuttuani lopputulos on se, että kukaan ei voi auttaa: ”ihmisen pitää itse tajuta ongelmansa”.
Toissailtana äiti sai kännissä kohtauksen. Ambulanssi käväisi kokeilemassa pulssia, joka löytyi. Samoin verestä ripaus alkoholia, tasan 3 promillea. Siis ihmisellä joka on linnunlaiha ”pelätti”, koska juominen on syönyt kaiken rasvan kehosta. Kolmen promillen humalassa siis eletään ja välillä ajellaan autoakin. Me omaiset pelkäämme jatkuvasti, että jompikumpi pariskunnasta ajaa jonkun päälle.
Äitini on muuttunut käveleväksi linnunpelätiksi, joka ei hoida terveydellisiä ongelmiaan kuin pakotettuna. Hän juo päivittäin kiljua (sitä kai se keskenkäynyt kotiviini on), riehuu, kärsii mielenterveysongelmista. On aika hanurista, että kellään ei ole halua tai aikaa auttaa. Ei jatkuvasti sekaisin oleva ihminen ole kykenevä päättämään omasta hyvinvoinnistaan. Miten ihmeessä saan hänet hoitoon?
Huudan vastatuuleen!