Olimme vaimoni ja 8-kuisen tyttäreni kansa viikon Portugalissa. Tähän asti olin ollut siinä luulossa, että lapsen kanssa olisi jotenkin hankala matkustaa. Paskan marjat. Lapsen kanssa on helppo matkustaa.
En koskaan mene lentokonejonoon ensimmäisenä enkä mielellään ollenkaan, sillä vihaan jonottamista. Menimme rauhassa istumaan ja minä surffaamaan puhelimella. Jonoa kertyi noin 40 ihmistä. Meillä oli lapsi sylissä ja rattaat tyhjinä. Kun portit avattiin, virkailija viittoi meidät ensimmäiseksi portista. Pääsimme ensimmäisenä sisään koneeseen vaikkemme edes pyytäneet mitään.
Aina, kun astuimme Lissabonissa täyteen metroon tai raitiovaunuun, meille tarjottiin heti istumapaikkaa. Suomessakin on toki tarjottu, mutta varsin harvoin. Lapsi on usein vaimollani kantoliinassa, ja kerran hänelle on tarjottu Suomessa ratikassa istumapaikkaa. Tarjoaja oli nuori ulkomaalainen mies.
Eräällä Lissabonin metroasemalla hissi oli rikki eikä sillä kerrosvälillä ollut liukuportaita. Ehdin juuri manata mielessäni ”Pirnales!” kun eräs mies tarjoutui kantamaan rattaat kanssani portaat ylös.
Hotellin aamiaispöydässä lapselle tuotiin syöttötuoli. Välillä lapen aika käy pitkäksi ja hän kaipaa syliin. Aikuisen aamiainen hidastuu kun syömiselle jää vain yksi käsi. Tässä auttoi hotellin tarjoilja, joka tarjoutui pitämään lastamme sylissä että vaimoni saisi syötyä.
Paluumatkalla lentoasemalla oli lähtöselvitykseen hiukan jonoa. Ehdimme olla jonossa ehkä 20 sekuntia kun virkailija tuli vetämään meidät sivuun ja vei meidät toiselle tiskille. Lähtöselvitys oli hoidettu jonotuksineen kolmessa minuutissa.
En ole ymmärtänytkään, kuinka paljon erityiskohtelua lapsen kanssa saa.
Minulla on tänä vuonna kaksi kuukautta, jolloin tuloni ovat selvästi paremmat kuin muina kuukausina. Ensimmäinen näistä on isyysloma ja toinen isäkuukausi. Toki asiaan vaikuttaa se, että olen tarkoituksella pienentänyt palkkatuloani viime vuodesta.
Jokaikisissä vaaleissa lapsiperheiden vaikeuksia painotetaan ja heille luvataan lisää tukea. En ymmärrä, miksi. Me saamme jo kaiken ja elämä on harvoin ollut yhtä helppoa. Pian saamme kotihoidontukea, lapsilisää, hoitolisää ja kuntalisää. Summat eivät ole erityisen suuria, mutten ole kyllä koskaan ymmärtänyt, miksi ihmeessä muiden pitää osallistua meidän lapsemme elättämiseen. Miksi muiden pitää maksaa meidän valinnoistamme?
Sääliksi käy veronmaksajia. Pääosin juuri kohtuuttomien verojen vuoksi pienensin palkkatuloni murto-osaan aiemmasta. Suomessa palkitaan huonotuloisuutta ja lasten tekoa valtavasti. Suurin rikos tässä maassa taas on palkkatyö. Eläkemaksut huomioiden jo pienestäkin tulosta menee puolet muille kuin työn tekijälle.