Kun mielipideasiasta syntyy vilkas keskustelu, joku aina laukoo fiksuna “makuasioista ei voi kiistellä.” Minkä ihmeen takia ei voisi tai ei pitäisi?
Makuasioista nimenomaan voi kiistellä, muutenhan koko keskustelua ei olisi edes syntynyt. Eikä ainoastaan voi, vaan niistä peräti kannattaa kiistellä. Makuasioihin voi vaikuttaa, niistä voi oppia. Ne ovat keskustelun ydin, ja oppimalla ymmärtämään toisen makuja ja mieltymyksiä voi oppia enemmän muista ihmisistä ja näkökulmista. Ja tätä ei tapahdu ellei toisen näkemystä voi haastaa, ellei siitä voi “kiistellä”.
Jos makuasioista ei saisi puhua, mistä sitten saa? Faktoistako pitäisi inttää? “Juupas!” “Eipäs!” “Juupas!” “Eipäs!”
“Makuasioista kiisteleminen” on mitä antoisinta keskustelua – kunhan vain annetaan “vastapuolellekin” mahdollisuus kertoa kantansa ja perustella se, ja hyväksytään erilaisetkin mielipiteet. Kyseessä on asia kuin se, että linnottaudutaan keskustelussa omiin poteroihin eikä vaivauduta edes yrittämään nähdä asiaa toisen ihmisen näkökulmasta.
Monet vanhat sanonnat ovat oikeastaan aika typeriä, mutta usein niitä toistetaan viisauksina ja tosiasioina niitä lainkaan pohtimatta.