Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on oikeudenmukaisuus.

Koulutusmääristä, osa 1: sukupolvet  3

Ensi keskiviikkona on Valtioneuvoston kanslian – siis tavallaan pääministeriön – järjestämä keskustelu sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Sen ja aiheeseen liittyvän seminaarisarjan tarkoitus on ”vahvistaa tutkimustiedon hyödyntämistä politiikkatoimien valmistelussa ja arvioinnissa erityisesti sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta”.

Aiheeseen on herätty aivan syystä, joskin turvallisesti 5-10 vuotta myöhässä. Myöhästyminen saattaa olla alkujaan tarkoituksellista, sillä ongelma on todellinen. 2000-luvun puolivälissä tehtiin muun muassa ne eläkepäätökset, jotka leikkaavat jokaisen tämän lehden kohderyhmään kuuluvan eläkkeitä kaksinumeroisella prosenttiluvulla – onneksi ei sentään aivan optikkoliikkeen mainosta mukaillen, ”syntymävuotesi on alennusprosenttisi”.

Koulutus on merkillinen juttu. Se sekä istuttaa että kitkee ajatusten kasvimaata huomattavasti nopeammin kuin media tai hyvätkään tutkimusraportit.

Olen tainnut joskus aiemminkin ihmetellä sitä, että ilmastonmuutos onnistuttiin lanseeraamaan suomalaisten päättäjien keskusteluun uutena asiana 2000-luvun jälkipuoliskolla, vaikka koulukirjat ovat levittäneet ilosanomaa jo 90-luvun alusta.

Ilmiön yhtä lailla tuttu vastapari on se, kun Toisen Maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuksen aikoihin maailmankuvansa rakentaneet senioripäättäjät haikailevat yhä Suomea osaksi ”läntistä arvoyhteisöä” (pois Neuvostoliiton etupiiristä), vaikka näin tehdessään he hönkäilevät samoja 70-luvun raikkaita tuulia kuin lököttäviin samettipukuihin sonnustautuneet kommari-taistelutoverinsa.

Näitä ns. aivopieruja ajatellen ihmisten kouluttaminen mieluummin yli kuin ali tarpeen on erittäin jees. Erityisesti korkeakoulutuksen koulutusmääriä ajatellen mieleen hiipii kuitenkin kysymys: jos vanhemmat sukupolvet haluavat kyykyttää nuorempia (?), miksi he opettavat meitä suurin joukoin ajattelemaan?

Vastaus löytyy kenties korkeakoulutettujen työttömyysasteesta, joka on noussut 25% vuodesta 2005 vuoteen 2010 (ks. linkki alla). Nöyryys opettaa tavoille.

https://www.jyu.fi/hallintokeskus/tilastot/muut/suomen-korkeakoulutetut-tyottomat-koulutusaloittain-ja-asteittain-2005-2010.pdf


Lopetetaan ylioppilaskirjoitukset!  4

Pääsykokeita on noussut puolustamaan puoli Suomea, sellaisiakin tahoja, jotka tavallisesti eivät koulutuspolitiikasta piittaa.

Alan slangilla ”Hallinto-kopon” eli koulutuspolitiikan kuivimpien osa-alueiden hämmästyttävä suosio on johtanut siihen, että toisen asteen ja korkea-asteen koulutusten nivelvaiheeseen on mahdollista kehittää aidosti innovatiivisia ratkaisuja.

Lakkautetaan siis ylioppilaskirjoitukset!

Jos niitä ei saa käyttää korkeakoulutuksen valinnoissa, niin mitä niillä enää tehdään? Turhaa aikaa, vaivaa, hikeä ja kyyneleitä. Eiväthän ne edes ole kaikille samat, kun eri vuosina on eri kokeet ja sensoritkin ovat ihmisiä – täysin eri asia kuin yliopistojen pääsykokeissa, eikö niin?

Valintakokeiden räjähdysmäinen lisääntyminen avaisi hanat myös valmennuskurssien puolella, mutta ei se mitään, innovatiivinen ratkaisu on jo keksitty: Valmennuskurssit siirrettäisiin opetusministeriön alaisuuteen ja niistä tehtäisiin osa julkista koulutusjärjestelmää. Turha dynaamisuus ja kysyntälähtöisyys pois, valmennuskurssit joka alalle!

Eikä siinä vielä kaikki! Kehityksen kärjessä tai jopa sen edellä kulkee SDP, joka on fuusioinut mannereurooppalaista ”Kaikki pääsevät sisään mutta sitten karsitaan” -systeemiä peruskoulun nollaluokkaan ja ammattikoulun ammattistarttiin:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Urpilainen+antaisi+nuorten+testata+yliopisto-opintoja/1135256001157

Tästä aukeaa aivan uusia uria. Pyydänkin nyt apua teiltä, hyvät lukijat: visioikaa maailma ilman ylioppilaskirjoituksia - antaa mennä!


Geenejä ja veriä.

Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta (?) Hankenin rahankeräys näyttää sujuvan hyvin: http://www.hanken.fi/public/aktuellt

Jossain vaiheessa kerrottiin jo huhua, että joku anonyymi Hankeit-lahjoittaja kuusinkertaistaisi jonkun toisen kertaalleen kaksinkertaistaman keräyssumman ennen kuin valtio sitten vielä 3,5-kertaistaa koko potin.

Nopeasti laskien siinä olisi jo päädytty Aalto-yliopiston keräyksen lukuihin, vaikka siinä sentään on mukana koko Suomen suomenkielinen elinkeinoelämä (?). Vaikka huhu ei olisi totta, on kuitenkin hykerryttävää, että se voisi olla totta…

Yliopistojen varainkeruukampanjoiden lahjoitussummat jäävät tyypillisesti alle 250 000 euron, sillä vain sen verran valtio on valmis siirtämään (kassaansa matkalla olleita) verorahoja yliopistojen taseisiin – per lahjoittaja. Kas näin se toimii: http://varainhankinta.aalto.fi/fi/verovahennyslaskuri/

Mutta oletteko nähneet Helsingin yliopiston kampanjamainoksia? Ne ovat upeita. Jos joku HY:llä alkaa painaa varainkeruu-t-paitoja, niin saatan jopa minäkin köyhä opiskelija kantaa korteni kekoon.

Köyhyydestä puheen ollen, Sibelius-Akatemia sai vastikään tujakan testamenttilahjoituksen musiikinharrastaja-apteekkarilta: http://www.siba.fi/fi/ajankohtaista/uutisia/?id=35284
Nyt sitten jännityksellä odotamme, ehtivätkö pienimmät pungertaa yli miljoonan euron vähimmäisrajan, ja mitä tapahtuu, jos eivät.

Luulenpa silti, että kaikkein suurimmalla jännityksellä odotetaan lahjoittajien tulevia edesottamuksia.

Siinä missä heille on Helsingissä näköalapaikkana Kirahviklubi,

TJEU:

http://www.helsinki.fi/insight/edut/kirahviklubi.html

niin Itä-Suomen lahjoittaja Laakkonen tiesi jo kertoa, ettei rahaa liikene ties mihin turhuuksiin!
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/savo/enemmist%C3%B6-pit%C3%A4isi-kouluttaa-oikeisiin-ammatteihin/512178