Oksikodoni on tappavin huume Yhdysvalloissa. Tuoreen Lancet-lehden raportin mukaan tämä opioidipohjainen kipulääke aiheutti 11 000 yliannoskuolemaa vuonna 2007. Vastaavat luvut samana vuonna olivat heroiinin kohdalla 2000 kuollutta ja kokaiiniin menehtyi tuolloin 5000 ihmistä. Oksikodonivyöry on nostanut aineen aiheuttamat yliannoskuolemat yleisimmäksi kuolemaan johtavaksi ”onnettomuudeksi” 17 osavaltiossa. Kutsumanimeltään hillbilly tai pillbilly heroiinin Ground Zeroksi on nimetty Appalakkien alue, Kentucky, Tennessee ja Länsi-Virginia. Kaivosteollisuuden kuihtuessa vuosituhannen taitteessa, tarttuivat ihmiset pullon sijaan pillereihin.
Kun Suomessa yleisimmät aineet huumeisiin liittyvissä yliannoskuolemissa ovat buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit, näyttää länsimaiden huumetilanne kellahtaneen aivan uuteen asentoon. Kaikkein tappavimmat aineet eivät ole perinteisiä ”huumeita”, vaan apteekista noudettavia reseptilääkkeitä. Edellinen pitää toistaa, jotta keskeinen muutos menee varmasti perille: Länsimaissa kuolee selvästi eniten ihmisiä lääkkeiden huumekäyttöön, ei niin kutsuttuihin huumeisiin. Seuraavassa sitaatti tutkimuksesta Salasuo, Vuori, Piispa & Hakkarainen vuodelta 2009:
”Tuloksissa oli yllättävää opioidien käyttöön liittyvien yliannoskuolemien suuri osuus. Metadonin aiheuttamat kuolemantapaukset olivat lisääntyneet selvästi aikaisemmasta, ja lisäksi tapauksista paljastui laaja kirjo erilaisia lääkkeinä käytettäviä opioideja. Tämä saattaa heijastaa myös kansainvälistä trendiä, sillä tämän aineryhmän merkityksen kasvu huumeisiin liittyvissä kuolemantapauksissa on havaittu esimerkiksi myös Yhdysvalloissa, missä näihin aineisiin liittyvät tapaukset ovat kolminkertaistuneet vuosien 1996 ja 2006 välillä (Warner ym. 2009). Suomessa Image-lehti (Hiltunen 2009) on ansiokkaasti kiinnittänyt huomiota lääkkeiden huumekäytön lisääntymiseen, mutta laajempaa keskustelua aiheesta ei ole viime vuosina käyty. Tämän tutkimuksen mukaan syytä olisi käydä. Samalla olisi selvitettävä opioidipohjaisten lääkeaineiden kulku katukauppaan ja huumekäyttöön.”
Käänne on merkittävä. Kaiken järjen mukaan sen tulisi kohdentaa huoli ja moraalinen paniikki uuteen kohteeseen – reseptilääkkeiden väärinkäyttöön. Silti julkisen keskustelun kärki on perinteisissä huumausaineissa – onkin perusteltua kysyä miksi ja missä on tuo vuonna 2009 peräänkuuluttamamme keskustelu?
Vastauksen voi aloittaa positiivisesta päästä. Viranomaistasolla asiaa on lähdetty selvittämään tutkimuksin, seurannoin ja tiukennetuin määräyksin lääkkeiden määräämisessä. Sen sijaan julkisen keskustelun osalta teema ei ole edes raapaissut pintaa. Lääkkeiden väärinkäyttö on aika tylsä, eikä lainkaan seksikäs aihe revitellä etusivulla. Kannattaa siis pitäytyä huumeissa, vanhoissa kunnon vihollisissa. Näinhän iltapäivälehdet viime viikolla tietysti tekivät, kun emeritus Erkki Vuori raportoi huumepositiivisten löydösten ylittäneen 300 tapauksen rajan. Se oli tässä uutisoinnissa sivuseikka, että huumepositiivinen löydös ei suinkaan tarkoita yliannosta tai aineen olevan perinteinen ”huume”. Oma ehdoton suosikkini oli Iltalehden otsikko: ”Huumekuolemien määrä nousee uuteen ennätykseen”.
Katsotaanpas mitä tuo otsikko pitää sisällään. ”Huumekuolemien” korvaa otsikossa oikean termin ”positiivisten huumelöydösten”. Positiivinen löydös tarkoittaa sitä, että henkilöstä on löytynyt kuoleman jälkeen huumausainetta tai päihtymystarkoituksessa käytettyä lääkeainetta tai vastaavaa. Mikäli toissapäivänä pössytellyt pilviveikko jää meteoriitin alle, kirjataan hänet positiiviseksi, koska elimistöstä löytyy edelleen jäämiä aineesta. Yleisin tapa päätyä positiivisten löydösten listalle on yliannoskuolema, jossa elimistöstä löytyy opioidipohjaisia lääkkeitä, bentsodiatsepiineja ja alkoholia. Positiivisten löydösten määrällä ei siis ole mitään tekemistä ”huumekuolemien” kanssa. Ne yksinkertaisesti kertovat kuinka monella ihmisellä on katsottu olleen elimistössä jotakin muuta päihdyttävään tarkoitukseen käytettyä ainetta kuin alkoholia.
Ehkä tässä yhteydessä on myös hyvä mainita, ettei lääkäriprofession tai lääketehtaiden intressissä ole saada agendalle otsikoita tai edes keskustelua, jossa katse käännettäisiin oikeaan kohteeseen. Politiikan suunnaltakaan lienee turha etsiä apua, sillä ainakin päähallituspuolue syö lääketeollisuuden kädestä – ja ruokkivaa kättähän ei purra.
Koska olen ripannut otsikon (tietenkin) ikisuosikkini Steve Earlen aihetta käsittelevästä biisistä, niin sitähän minä tänään myös suosittelen. (oikea yläkulma).