Katselin eilen suurta vaalikeskustelua. Sen logiikka oli suunnilleen seuraava:
1. Kymmenen ihmistä puhui eurokriisistä ristiin siten, että miljoonasta katsojasta enintään tuhat ymmärsi mistä lopulta on kyse.
2. Kymmenen ihmistä puhui kuntauudistuksesta siten, ettei kukaan miljoonasta katsojasta vahingossakaan ymmärtäisi mistä on kyse.
3. Kymmenen ihmistä voivotteli nuorten syrjäytymistä ymmärtämättä itse lainkaan mistä siinä on kyse.
Samaan aikaan myös Arkadianmäellä tapahtui. Teuvo sanoi kehitysapurahojen menevän lihoville poppa-ukoille ja satraapien kiillottavan täällä kilpeään, rikkidirektiivin olevan kettutyttöjen direktiivi ja ehtipä saman minuutin aikana viitata myös Tommi Evilään ja Roni Ollikaiseen. Kun vielä Juha Väätäinen kutsui Soinia lihavaksi ja kehotti ihmisiä kokeilemaan 40 kilon reppua selkään, on politiikan vilkas viikko lähes paketissa. Toki siihen mahtui tieto, että Teuvon ja Juhan puolueella kulkee kovaa gallupeissa.
Edellisistä voi tehdä seuraavia havaintoja.
1. On helppo ymmärtää, miksi vaalikansalaisuus on näivettynyt (koko viikko).
2. Herää kysymys, pitävätkö poliitikot ihmisiä täysinä tomppeleina (vaalikeskustelu)
3. Ymmärtää, että ihmiset ovat täysiä tomppeleita (Persujen suosion kasvu; myös Teuvo ja Juha eduskunnassa).
4. Tulee väistämättä pohdittua, ovatko Teuvo ja Juha ”aikuisten oikeesti” eduskunnassa istuvia kansanedustajia, vai onko kyseessä nerokkaasti käsikirjoitettu ja jussiparviais-metodilla toteutettu hersyvä poliittinen komedia.
Lopulta havahdun siihen kauhistuttavaan ajatukseen, että samaa poliittista tosi-TV:tä tulee tuutin täydeltä seuraavan viiden viikon ajan ja joudun ammattini puolesta seuraamaan sitä. ”Jumalauta”, huutaisi tässä vaiheessa Rauno Repomies. Minä olen sanaton.