Kirjoita – tai ajattele kirjoittavasi – paperille jonkun sinulle hyvin rakkaan ihmisen nimi. Nimen perään kirjoita – tai ajattele kirjoittavasi – teksti “toivon, että olisit kuollut”. Tuntuiko pahalta tai vastenmieliseltä? Tekikö mieli pyytää anteeksi tältä ihmiseltä, tekikö mieli selittää, että eihän se mitään vaikuta, että tämä on vain leikkiä?
Jos olisit ostamassa arpaa, haluaisitko itse valita arvan vai olisiko sillä mitään väliä? Jos olisit heittämässä kruunaa ja klaavaa rahasta, haluaisitko itse heittää kolikon, joka panoksesi kohtalon määräisi? Haluatko seurapeleissä itse heittää noppaa vuorollasi, vai onko sillä mitään väliä kuka heiton tekee? Eihän sillä, kuka heiton tekee tai arvan valitsee, ole mitään merkitystä satunnaisen tapahtuman tulokselle. Vai mitä?
Jos heität kruunaa ja klaavaa kolikolla, ja saat viisi kertaa peräkkäin kruunan, kumman veikkaat tulevan seuraavaksi? Menneet tapahtumat eivät vaikuta satunnaisen ilmiön tuleviin esiintymisiin ja jokainen yksittäinen heitto on täsmälleen yhtä todennäköinen, riippumatta siitä, mitä kolikolla on aiemmin heitetty.
Kumpi näistä lauseista on todennäköisempi: “Tiina on pankkitoimihenkilö ja asuu Espoossa”, vai “Tiina on pankkitoimihenkilö”? Melkein jokainen valitsee ensimmäisen lauseen, vaikka todellisuudessa jälkimmäinen on todennäköismepi. Näin on, koska jos otetaan satunnainen ihminen (Tiina), niin mitä vähemmän hänestä kerromme, sitä suurempaan ryhmään ehdot sopivat, ja sitä todennäköisemmin Tiina kuuluu tähän ryhmään.
Rationaalinen ajattelu on joskus yllättävän vaikeaa, mutta rationaalisuuden puutetta voi olla vaikea huomata ellei sitä erikseen osoita.