Reindeerspotting: loppulause

  • Mikko Salasuo

Olin ajatellut että tapaus Reindeerspotting jää teksteissäni sivuun. Tämä siitä huolimatta, että tiesin erään olennaisen asian jääneen sanomatta. Eilen 17-vuotiaan frendini soitto muutti mieleni. Tapaus tarvitsee loppulauseen.

KHO päätyi siis säilyttämään leffan ikärajan 18 vuodessa. Se lausuu päätöksessään seuraavaa: ”Valtion elokuvalautakunnan lausunnossa mainittujen seikkojen elokuvan sisällöstä voidaan toisaalta arvioida olevan omiaan vaikuttamaan osaan alle l8-vuotiaista nuorista haitallisesti. Kaikki eivät välttämättä koe elokuvaa yksiselitteisesti kuvatusta elämäntavasta varoittavana ja osalle lapsikatsojia elokuva voi olla ahdistava. Valtion elokuvalautakunnan päätös (…) ei ole lainvastainen.”

Nahkapäätös, jossa todetaan, että jotkut alle 18-vuotiaat voivat pitää elokuvaa ahdistavana. Koska jotkut voivat näin kokea, ei Valtion elokuvalautakunnan päätös ole laiton. KHO ei halunnut tallata toisen viranomaisen varpaille, mutta heitti pallon Valtion elokuvalautakunnalle: voitte päättää lain puitteissa näin, mutta aasinhatun saatte itsellenne.

Minua jäi kismittämään ikärajakäsittelyssä kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että Valtion elokuvalautakunnan KHO:lle lähettämä lausunto Reindeerspottingista oli täyttä jööttiä. Lausunnossa vedottiin mm. tutkimustuloksiin joita ei ole olemassa ja esitettiin väitteitä, jotka pitävät paikkaansa vain alle 12-vuotiaiden kohdalla. Miten joku viranomainen kehtaa kirjoittaa usean liuskan pelkkää puppua KHO:lle?

Toiseksi päätös johtaa siihen, että nyt alle 18-vuotiaat leffasta kiinnostuneita ovatkin! 17-vuotias frendini kyseli onko minulla DVD jota lainata, sillä netistä ”varestetussa” versiossa on huono ääni. Kaikessa viisaudessaan valvovat viranomaiset unohtivat, että juuri kielletty hedelmä ja huumeisiin liittyvät myytit houkuttelevat nuoria. Nyt skidit imevät leffan netistä ja saattavat jopa löytää siitä jotakin coolia. Se mikä olisi laillisena tehokkaasti purkanut myyttejä ja näyttäytynyt vastenmielisenä, tehtiin viranomaisten toimesta jännittäväksi ja houkuttelevaksi. Hurraa!

3 kommenttia

Anonyymi

8.5.2010 12:06

Yhdyn ajatuksiisi.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

25.5.2010 20:44

Kävin katsomassa seurueessa, jossa osalle kuviot olivat tuttuja ja osalle täysin tuntemattomia. Elokuvasta oltiin samaa mieltä, vaikka erilaisin silmin sitä katsottiin.

Elokuvan kävi teatterissa katsomassa myös ystäväni 13-vuotias lapsi. Hänen maailmaansa ei tälläinen kuvaus mahtunut. Hänen mielestä kuvaus oli huumeidenkäyttöä hehkuttava, eikä se nostanut ongelmia esille.

Olen jonkin verran pohtinut tätä yksittäisen nuoren näkemystä. Miksi se on niin erilainen omastani? Onko kyse siitä, että nuorten maailmassa saa edelleen arvostusta eräänlaisella torspoilulla, eikä ymmärrystä ole sen suhteen, milloin on mennyt överiksi?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

27.6.2010 00:11

Esimerkki kotoa on ensiarvoinen. Viinanjuonti on pikkuisen salaista, pikkuisen rituaalinomaista, aikuisten juhlissa juodaan. Lapsi havainnoi sen aiheen erityisyyden. sitten isä.äiti, setä, täti, naapurit ovat aivan kummaillisia ja aamulla sairaita. siinä välissä on sattunut ja tapahtunut; toivottavasti ei ole kovasti sattunut. On ehkä halailtu. iteketty, naurettu, puhuttu kovaan ääneen, ehkä riidelty ja lapsi on nähnyt outoja asioita lapsen silmin.

Tuon täytyykin olla ihme juttu, alkoholin juomisen! Alkoholismi os sairaus. joillekin eka juominen on elämän suuri(n) rakkaus. Alkoholisti voi olla henkilö, jok ei juo pisaraakaan; on ehkä harvinaisenkin alkoholikielteinen.

Tämä kaikki pätee melkein sinällään muihin päihteisiin: huumeisiin. lääkkeisiin, liuottimiin. Alkoholista niihin on helppo siirtyä. Kolaus voi olla kovempi: ei viina, vaan huumeet on mun juttuni. Perheen huumetausta ei voi ajaa lasta kuin jatkamaan samaa uraa. Huumeiden edessä on sanaton. Niitä on joka paikassa.Niin pientä kirkonkylää ei ole, ettei niitä saisi. Luin *aakkosista*, uusimmasta (vai liekö enää) muotihuumeesta eka kerran lehdestä, ja seuraava tieto olikin, että kotipaikkakunnallani (pieni pohjoisen kaupunki) sitä jo on. Tämä MBDV on siitä vekkuli aine, että kun se tuli markkinoille,sitä ei luokiteltu huumeeksi. Toivon, että nyt jo luokitlelaan.) No, näitä designhuumeita syntyy kuin sieniä sateella. Sienistä puhen ollen: netistä saa niitäkin.

Siis: tieto lisää tuskaa. Tuskaa välttääkseen on sitten vain toimittava niin, että asiallista, nuorten kielellä tehtyä tietoa (unohdan sanan valistus) tehdään, sitä näytetään nuorille ja sitä käsitellään aikuisten, päihdetyön ammattilaisten, nuorisotyöntekijöiden, muiden nuorison parissa toimijoiden ja vanhempien kanssa. Nurten ehdoilla, heidän kielellään ja ymmärryskyvystään lähtien. Koti se vaan on tärkeä aisa tässäkin, ei pelkästään juomisen mallin opettelussa :-)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi