Viime syyskuun 17. päivänä ilakoin blogissani http://www.city.fi/yhteisot/blogit/mikkosalasuo/113313/ kansanvallan selättäneen alkoholimainonnan saralla yltiöhärskin markkinaliberalistisen penetraatioyrityksen. Lopetin tuolloin kirjoituksen seuraavasti: ”Ikävä kyllä nykyinen markkinaliberalismi tulee jatkamaan pyrkimyksiä ujuttautua syvälle poliittiseen päätöksentekoon. Siis aina niin pitkälle, että ihmisten hyvinvointi ja terveys murskautuvat bisneksen jalkoihin myös hyvinvointipalveluiksi joskus kuvittelemissamme instituutiossa.”
En uskonut palaavani samaan aiheeseen näin pian ja alistuneena, katse painuneena räntäiseen katuun (mutten lyötynä). Viime viikon torstaina Yle uutisoi, ettei peruspalveluministeri Paula Risikko ajakaan alkoholin mielikuvamainontaa kieltävää lainsäädäntöä. Perjantaina ministeri Risikko lähetti maailmaan tarkentavan lehdistötiedotteen http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1550773#fi , jossa hän lausui muun muassa, että ”Jatkossa ovat kiellettyjä myös ne mainonnan keinot, joilla annetaan kuva alkoholin sosiaalista ja seksuaalista menestystä lisäävistä sekä muista totuudenvastaisista vaikutuksista”.
Kieltoja on siis tulossa – tai siis, ei, ei todellakaan. Pientä viilausta ministerin tiedote olisi vaatinut, sillä hänen mainitsemansa seikat on kirjattu alkoholilakiin jo vuonna 1995 ja niitä on vielä täydennetty vuonna 2008. Näin ollen 21.1.2011 päivätty ministerin tiedote siis lausuu todellisuudessa seuraavaa: ”JatkossaKIN ovat kiellettyjä myös ne mainonnan keinot, joilla annetaan kuva alkoholin sosiaalista ja seksuaalista menestystä lisäävistä sekä muista totuudenvastaisista vaikutuksista”. Voi pahkeinen, kuinka pienen pieni vahinko, vain kolmen vaivaisen kirjaimen (tahaton) unohdus, saa viestin sisällön suorastaan harhaanjohtavalta vaikuttavaan valoon. Varsinaisen tiedotteen perusteella voisi helposti ajatella, että ”nyt siellä ministeriössä rehkitään oikein tosissaan lasten ja nuorten alkoholin käytön vähentämiseksi” ja ”onhan se peruspalveluministeri varsin aikaansaava ihminen”. Vaan näinpä ei tämän asian tiimoilla ole.
Alkoholin mielikuvamainonnan kieltoa puoltavat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat, suuri enemmistö virkamiehistä, systemaattisesti kaikki tutkijat, kansalaisjärjestöt ja kansalaismielipide. Myös joukko kansanedustajia on oma-aloitteisesti laatinut asiasta lakialoitteen. Kieltoa vastustaa peruspalveluministeri Risikko, alkoholiteollisuus ja tahot, joille mainonnasta on suoraa taloudellista hyötyä. Tässä tulee se kohta, jossa minä putoan kärryiltä. Mikä voi olla ministerin motiivina asettua poikkiteloin käytännössä kaikkien oman alansa asiantuntijoiden, virkamiesten, tutkijoiden, järjestöjen ja kansalaismielipiteen kanssa? Alkoholimainonnan kielto on varmasti yksi tärkeimmistä mittareista, joiden pohjalta Risikon onnistumista ministerinä tullaan myöhemmin puntaroimaan. Mikä voima saa ihmisen riskeeraamaan oman ministeriuransa keskeisimmän tehtävän?
Nettikeskustelut teemasta ovat täynnä erilaisia salaliittoteorioita. Jokainen voi lukea sieltä, mille kuvio näyttää kansan syvien rivien silmin – ei ole kaunista luettavaa kansanvallan näkökulmasta. Minä en suoralta kädeltä osta salaliittoteorioita, mutta jokin tässä mättää ja pahasti. Ruma metafora tilanteesta voisi olla vaikkapa sellainen, että homma haiskahtaa pahemmin kuin 14-vuotiaan pissiksen ensioksennus kahdeksan kattoon nostavan siiderin jälkeen. Jottei menisi ihan monologiksi, niin järjestän loppuun pienen kansalaisgallupin.
Esitän kolme vaihtoehtoa, joista jokainen voi olla (tai sitten ei) ministeri Risikon motiivina. Valitkaa vaihtoehdoista yksi tai tarjotkaa parempaa:
A) Kanada
B) Kokoomus
C) Ministeri kyllä tietää mitä tekee. Lienee Salasuonkin parempi pitää tuolla koulupohjalla turpansa kiinni. Ministeri on sentään ministeri ja omaa sellaisia suuria sosiaali- ja terveyspoliittisia visioita, joita tavallinen kengän kuluttaja ei koskaan voi ymmärtää – Alkoholitonta Nikolaita litkivistä dosenteista puhumattakaan.