Hallitusohjelmaan [URL=http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/1135258640022]kaavaillaan sukupuolineutraalia avioliittolakia[/URL]. Käytännössä tämä tarkoittaa, että homo- ja lesboparit saisivat samat oikeudet kuin avioparitkin.
Kirkolle tämä on tietysti valtava ongelma. Piispa Eero Huovinen miettii, [URL=http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135258846970]pitäisikö kirkon luopua vihkimisoikeudesta[/URL]. Tällöin avioliiton juridinen puoli hoidettaisiin maistraatissa ja juhlat sitten missä kukin parhaaksi katsoo, kirkossa tai vaikka [URL=http://www.suomenlinna.fi/kokous-_ja_juhlatilat/juhlatilat/pirunkirkon_juhlasali]Pirunkirkossa[/URL]. Juuri näin asia hoidetaan suuressa osassa muuta Eurooppaa.
Koko avioliittoasetelma on omituinen. Miksi parisuhde tarvitsee ketään sitä siunaamaan? Mitä koko avioliitto edes kuuluu papille tai laamannille? Jos vuokraan asunnon, en tarvitse papin siunausta sopimuspaperille. Jos teen työsopimuksen, ei maistraatin laamannin tarvitse tutkia, onko minulla jo työsuhde jonkun toisen työnantajan kanssa. Jos teen sopimuksen parisuhteeni tulevaisuudesta, se yhtäkkiä onkin kirkon, valtion ja koko yhteiskunnan asia. Miksi?
Avioliitto on yksinkertaisesti kahden tai useamman ihmisen keskinäisen suhteen tulevaisuuden aiesopimus. Sopimus siitä, kuinka he aikovat elämänsä viettää. Ei sen kummempaa. Ei siihen tarvita papin tai laamannin hyväsyntää yhtään sen enempää kuin työsopimukseni tarvitsee pyhää vettä ollakseen validi.
[URL=http://www.lintukoto.net/ihmissuhteet/parisuhdesopimus/parisuhdesopimus.php]Suhdesopimus[/URL] voi olla millainen tahansa, kunhan osapuolet siihen vapaaehtoisesti suostuvat. Viranomaisia tarvitaan aikaisintaan silloin, jos jompi kumpi osapuoli rikkoo sopimusta.
Asetelma on varsin yksinkertainen ja suoraviivainen. Jos pari kokee haluavansa papin siunauksen, siitä vaan. Sopimuksessa voidaan tällöin sanoa esimerkiksi ”tämä sopimus astuu voimaan kun molemmat osapuolet ovat sen allekirjoituksellaan hyväksyneet ja molempien hyväksymä pappi on sen siunannut”. Avioehto käy tarpeettomaksi erillisenä paperina, sillä se sisältyy suhdesopimukseen, jos osapuolet niin haluavat. Entä jos on monta vaimoa ja yksi mies, tai toisin päin? Ei ongelmaa, asia on täysin heidän omansa. Entä lasten asema ja perintö? Ei ongelmaa. Asiat voidaan kirjata sopimukseen. Onko uskollisuus tärkeää suhteen osapuolille? Jos on, pettämisestä voidaan määritellä sanktio, vaikka koko sopimuksen purkautuminen. Ihan miten osapuolet haluavat.
Nykyisin, jos avioliitossa elävä pari saa lapsen, on suhteen mies automaattisesti lapsen isä. Hänellä ei ole oikeutta vaatia isyystestiä. Tästäkin epäkohdasta päästään näppärästi eroon vapaaehtoisella sopimuksella – pari voi halutessaan määritellä, että syntyvien lasten isyys varmistetaan testillä. Yksinkertaista ja kaunista. Biologisen isyyden määrää munasolun hedelmöittävä siittiö, ei bitti väestörekisterin tietokannassa.
Kuvio kunnioittaa täydellisesti kunkin itsemääräämisoikeutta ja on kauniin yksinkertainen.
Käytännössä asia varmaan sujuisi niin, että olisi valmis sopimuspohja, jota voi halutessaan muokata. Koko sopimusta ei tarvitse erikseen laatia tyhjästä. Kuten vuokra- tai työsopimuksetkin, ei niitäkään joka kerta puhtaalta pöydältä laadita. Ei vaadita kummoistakaan mielikuvitusta kuvitella muutama erilainen, varsin lyhyt ja tiivis sopimuspohja.
Tämän jälkeen kirkon ei tarvitse siunata homoja ellei halua. Jos homopari kaipaa papin siunauksen, he voivat etsiä papin heidät siunaamaan. Ei ongelmaa. Ketään ei tarvitse pakottaa yhtään mihinkään.
Kun valtion ja pakon/kiellon poistaa kuviosta, kaikki palat loksahtavat paikoilleen itsestään. Parisuhde muuttuu oikeasti parin suhteeksi, jonka toiminnan pari itse määrittelee. Se ei ole enää valtion tai kirkon määräämä muotti – paitsi jos pari itse niin haluaa.